maanantai 31. lokakuuta 2016

Jännittävät kuukaudet ☺

Jännittävä marraskuu, joulukuu sekä tammikuu..
Mitä kaikkea nämä kuukaudet pitävätkään sisällään?
Huomenna saamme taas nauttia kuukauden vaihtumisesta. Marraskuun vuoro astua kehiin ja se tarkoittaa että ollaan taas lähempänä vauvan syntymää :)
Viime tekstissä kerroin tulevan vauvan ultrauksesta, syntymästä, tulevista häistä yms.
Ensinnäkin ultrassa näkyi pienen pojan alku syyskuussa, ja nyt tämä pieni masuasukki on jo kasvanut suunnilleen kilon painoiseksi. Eli täällä porskutellaan rv28+1 tänään. Tosi nopeasti on päivät, viikot ja kuukaudet menneet. Nyt on jo raskauden viimeinen kolmannes käynnistynyt ja pallovatta senkuin jatkaa kasvamistaan. Nyt huomaa jo selässä sen että paino on noussut ja kaikki on paljon hankalampaa. Sukkien ja housujen laittaminen on nykyään taiteenlaji :D
Mitäs tää on sitte vaikka reilun kuukauden päästä. Jaa.a :)
Meillä on tässä aikamoista härdelliä luvassa nyt loppuvuodeksi. Me päätimme <3 kanssa menevämme jo tänä vuonna naimisiin. Eli joo, häät on nyt 10.12.2016. Kääk. Häihin on tällä hetkellä siis 5viikkoa ja 5päivää. Kaikki on vielä tekemättä. Suunnitteilla kyllä, mutta tärkeimmät asiat vielä uupuu :D
Kirkossa mennään naimisiin, puvun sain lainaksi <3 siskolta. Puku on tarpeeksi suuri jotta saan tämän pienokaisen nätisti peiteltyä sinne puvun sisään joulukuussa. Kasvuvaraa vatsassa on vielä. Puku on kaunis, viininpunainen ja sopii mielestäni kauniisti ylleni. :)
En malta odottaa että kävelen alttarille pienten poikieni ja siskojeni saattelemana. Aivan, minun molemmat poikani kävelevät äitinsä edessä alttarille. Halusin heidätkin ehdottomasti osaksi vihkimistä. 😍
Häiden lisäksi meillä on tällä hetkellä meneillään remontti uudessa asunnossa. Tarkoitus on muuttaa uuteen asuntoon vielä ennen vauvan syntymää. Apua. Häät, remontti, perhe auton osto, muutto. Siinäpä sitä on hommaa ennen vauvelin tuloa perheeseemme. :)
On ihanaa huomata miten pojat on suhtautunut vauvan tuloon ja itse vauvaan. Molemmat suukottelee vatsaa ja halaavat sitä. Kovasti kyselevät malttamattomina että koska vauva tulee. :D
Ihanaa nähdä miten innokkaita pojat jo nyt ovat. Varmasti tulevat innoissaan olemaan kun vauva saapuu äipän mukana sairaalasta kotiin.
Ensi viikolla on taas neuvola. Jännittää miten pienokainen on sf-mitassa kasvanut ja millaset jäntevät sydänäänet kuuluvat yms.
Tällä hetkellä vauvalla on tosi selkeä rytmi milloin hän heittää kuperkeikkaa tai tekee käsi/jalka treeniä vatsassa. Ihanasti tuntuu ja näkyy vauvan liikkeet. Se on tärkeintä.
Synnytys ja kivut synnytyksessä jännittää ehkä eniten. Mitä enemmän mietin tulevaa synnytystä, niin sitä enemmän jollain tavalla pelottaa. Kaksi synnytystä on jo takana ja kolmannen pitäisi olla nopeampi mutta tuskin ainakaan kivuttomampi. Molemmat pojat on kooltaan olleet isoja. Toinen oli 4690g ja toinen 4390g. Että tämäkin varmaan menee aika lailla samoilla mitoilla. :D
Synnytysvalmennus alkaa vajaan 3 viikon päästä ja lupasin murmelille että mennään sinne, koska hän ei vielä tiedä näistä asioista paljoa ja samalla saa itse jo olemassa oleviin tietoihin vahvistusta.

Näillä siis mennään. Huomenna alkaa uusi kuukausi, taas yksi päivä raskaudessa lisää ja nyt jo malttamattomana odotan saavani pienen vauvamme rinnalleni. Ei mene enää kauaa.

Pienen pieni vauvani. Täällä odottelen sinua jo kovasti. Tömistelet ja möyrit vatsassani päivittäin ja muistutat minua ihanasta olemassa olostasi. Ei mene enää kauaa että saan sinut vierelleni. Malttamattomana odotan ihanaa vauvan tuoksua ja sitä tuhinaa mitä pidät.
Nähdään pian.
Rakkaudella äitisi ❤

maanantai 5. syyskuuta 2016

Uutta, uutta 😇😇

Heipparallaa kaikille tasapuolisesti. ☺
Täällä sitä mennään, raskaus on toisella kolmanneksella ja nyt olemme ylittäneet puolivälin tässä odotuksessa 😊
Raskausviikkoja on nyt menossa 20+1 ja olokin alkaa jo tuntumaan siltä. On tuo pallo tuossa edessä jo sen kokoinenkin.
Ens viikkoa ollaan <3 kanssa odotettu jo 5 viikkoa. Meinaan rakenneultra on ensi viikon maanantaina ja silloin selviää pikkuisen masuasukin sukupuoli. Saako pojat pikkusiskon vaiko veljen? Sitä jännittäessä ☺
Meille on molemmille melkein ihan sama kumpaa sukupuolta lapsemme edustaa, kunhan hän on terve ja voi hyvin..
Molemmat lapseni aikaisemmasta liitosta olivat/voivat masussa silloin aikoinaan hyvin koko odotuksen, jotenka haluaisin tämänkin menevän samalla tavalla.
Tosin, mitkään odotukset ja raskaudet eivät ikinä ole samanlaisia. Voi tulla mitä tahansa tämän pitkän 9kk:n aikana..
Tänään oli taas se päivä kun lapsoset palasivat isältään kotiin viikonloppu reissultaan. :) oli taas ihana saada suukottaa heitä muutaman päivän odottelun jälkeen. Huomenna tosin menevät uudestaan, koska tällä hetkellä menemme huoltajuus sopimuksen mukaisesti. ☺
Mitäs muuta.
No suhdehan on välillä aurinkoinen ja myrskyisä, mutta tällä hetkellä taitaa nämä mun raskauden aikaiset ihanat hirviö hormonit välillä nostaa päätään 😅
Toisella hetkellä olen ilopilleri ja ihana avopuoliso ja toisella hetkellä kaamea monsteri mutsi/puoliso 😅
Vauvaaaa, tuu jo ulos että tää mielialavaihtelu jää taaksepäin 😊
No ei vais, älä pikkuinen vielä tule. Kasvat rauhassa ja niin pitkälle kuin suinkin voit. Minulla on sitten vielä hyvin aikaa järkätä kaikki asiat valmiiksi ennen masuasukin syntymää. 😍
Meinaan, en ole vielä tehnyt mitään hankintoja vauvan suhteen ja isompiakaan juttuja ei olla vielä osteltu. Katteltu kyllä ollaan, mutta hankinnat itsessään on vielä tekemättä. 😑
Onneks on vielä aikaa 😇
Tulispa jo kunnon syksy. Mä niin odotan lehtien putoamista puista ja sitä syksyn ihanaa kirpakkaa raikkautta. Ja sitä kautta pääsee taas lähemmäksi laskettua aikaa, joka on tällä hetkellä 22.1.2017. Saas nähdä mitenkä käy. ☺
Ja syksy, nyt kun siitä puhuin, niin on myös ensi vuonna aika jännää aikaa. Meinaan, minun olisi tarkoitus kävellä rakkaani kanssa pyhän alttarin juurelle ja luvata valat ikuiseen rakkauteen 😍
Ensi vuonna tulee siis olemaan aikamoista härdelliä kun on vauveli ja kaksi muuta ihanaa pientä häiden järjestelyn ohella. Nooo, tää äippä pystyy mihin vaan ja millon vaan 😆😆
Nyt lähden pesulle ja petiin..
Hyvää yötä öhkömönkiäiset ja örkit 😙😙

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Pitkästä aikaa. Elämän iloja ja suruja. :(

Tämä vuosi. Tämä päivä. Nyt on heinäkuu ja tähän vuoteen ja tähän päivään saakka mahtuu niin hyviä, huonoja ja hyvin huonoja asioita sekä tapahtumia. :/
Alkuvuodesta tapahtui jotain niin kamalaa ja niiden seurauksena tuli kamalia sotkuja selvitettäväksi etten ole vieläkään päässyt niistä yli. Edelleen joka päivä mietin miten olin valmis luovuttamaan ja miten surullinen olin, mutta kas kummaa, tässä sitä mennään, vahvempana kuin koskaan ennen.
Minulta otettiin lapset hetkeksi pois, tosin asiat olivat kaikki väärinkäsityksiä mitkä saimme lopulta selvitettyä, mutta se oli/on äidin pahin mahdollinen asia mikä voi ikinä tapahtua. Ne 6 viikkoa mitkä olin lapsistani erossa ovat edelleen vahvasti mukana arjessani ja varsinkin mielessäni, mutta jokainen päivä tuo minulle sitä meidän perheen uutta alkua tähän mukaan.
Olen aina saanut kärsiä päihteistä. Ne ovat vahvasti kuuluneet ympärilleni kuuluville ihmisille. Itse olen aina ollut, ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä ettei päihteet sovi kellekkään. Hauskanpitoahan se kaikki vaan on, mutta minä itse olen saanut kärsiä jo lapsuudestani saakka päihteiden tuomista vaikutuksista. Riitoja toisten riitojen perään.
Minä olen viho viimeinen ihminen ketä sotkeutuisi mihinkään huumausaineisiin, alkoholiin, yms päihteisiin. Näistä vääristä asioista sain nyttenkin alkuvuonna kärsiä vaikken ollut mitään väärää tehnyt. Minua väitettiin huonoksi ihmiseksi ja varsinkin äidiksi ja epäiltiin etten hoida äidillisiä velvollisuuksia. Mutta kuinkas kävikään. Olivat väärässä. Tein/teimme kaikkemme että jaksoimme taistella loppuun saakka ja todistaa kaiken sen pahan vääräksi.
Nyt on aikaa kulunut siitä melkein puoli vuotta ja olen saanut vihdoinkin kirittyä lasteni kanssa sitä aikaa kiinni. Lapset eivät enää ole niin pelokkaita tai säikkyjä.
Iso kiitos kaikesta positiivisuudesta ja perseeseen potkimisesta kuuluu <3:lle. Hän oli iso tuki ja turva ja on edelleen.
Meillä oli alkuvuosi vaikea ja siitä edelleen pikku hiljaa toivutaan, mutta pikku hiljaa pelotkin kaikesta alkaa jäämään taka-alalle.
Tähän vuoteen mahtuu myös hyvääkin kaiken sen paskan ohella. Sain tietää olevani raskaana. On siitä nyt jo aikaa ja ensimmäinen kolmannes takana, mutta silti tuntuu hyvältä ja pitääkin tuntua. Onhan minusta tulossa taas jo kolmannelle lapselle äiti. <3:lle tämä on vielä isompi asia, koska hänelle tämä on ensimmäinen ja varmasti kaikki jännittää. Mutta me olemme toistemme tukena ja turvana. :)
Tämä alkuraskaus on ollut vaikea. Ensimmäisen ultran jälkeen aloin vuotamaan verta ja sain itselleni kamalat kivut. Jännitettiin yhdessä miten käy, käytiin päivystyksessä, tutkimuksissa, otettiin näytteitä, katsottiin ja ronkittiin. Uhkaavalta keskenmenolta ei vaan voinut välttyä. :(
Kaikki on nyt kuitenkin hyvin ja vauva liikkuu tasaisesti kohdussa. Veren vuodosta ei saatu selvyyttä mutta tarkkailussa tässä nyt ollaan. :/ toivon että rakkauden siemen saa kasvaa syntymäänsä saakka ja pääsee tutustumaan iso veikkoihinsa ♡♡
Tähän on nyt hyvä päättää tämän päiväinen kertomus. Jatketaan näillä.

torstai 14. tammikuuta 2016

Onni. Onnellisuus. Läheisyys.

Läheisyys. Kumppani. Onni.
Se tunne kun saat olla toisen lähellä, tunnet sydämmen sykkeesi, toisen pulssin ja saat vaan olla sinä, oma itsesi, mikä olit reilu vuosi sitten.
Nyt, tämä hetki, sinä ja kumppanisi. Nautin näistä hetkistä ja siitä että saan sen onnen, ilon ja rakkauden takaisin ja vahvempana kuin koskaan ennen.
Suhteemme alussa tunsin ihastusta, ja ajan kuluessa myös rakastamista. Rakastin, rakastimme, rakastuimme ja tunsimme vahvasti vetoa toisiimme. Tänään sain sen tunteen takaisin. Ainoastaan toisen läsnäolo, suuteleminen ja läheisyys saivat minut muistamaan mitä rakkaus toista kohtaan voikaan olla. Tätä tunnetta en enää päästä valumaan käsistäni vaan alan työstämään sitä yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Ja ajan kuluessa huomaan että elän ja elämme edelleen suhteemme alku ajassa ilman mitään tämän vuoden tuomia kommelluksia enkä anna enää sellaisten asioiden tulla meidän ja minun tielleni. Nyt aion aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä käyttäen muistoja apunani ja sitä tunnetta mitä sydämmessäni tunnen.
Olen rakastettu, rakastunut ja onnellinen. Vihdoinkin tunnen taas tämän tunteen ja saan purskahtaa itkuun onnesta!