Lueskelin tuossa blogiani ja nyt viimeistään on jo pakko päivitellä uusimpia kuulumisia.
Viime päivitys on tehty lokakuussa 2018. Silloin oli keskimmäisen poikamme Eliaksen syntymäpäivä ja vietimme hänen syntymäpäiväjuhliaan.
Mistä pitäisi tämäkin aloittaa? :D
Nyt on taas joulut, laskiaiset, pääsiäiset, vaput ja kaikki muut vietetty. Alkuvuoteen mahtui Veetin 7-vuotis synttärit ja meidän nuorimmainenkin juhli tammikuussa jo 2-vuotis synttäreitään. Iso poika jo hänkin.
Alkuvuoteen mahtui myös paljon muutakin. Hain kouluun ilmanvaihtopuolelle opiskelemaan ja pääsinkin, mutta siihen liittyi pieni muuttuja matkalle miksi jouduin opiskelut keskeyttämään melkein heti alkutekijöihinsä.
Tammikuun 25 päivä tein positiivisen raskaustestin. Aivan, MEILLE TULEE SYKSYLLÄ VAUVA!!! :D
Tämä pienen pieni muuttuja muutti aika lailla meidän tämän vuoden suunnitelmat. Laskettu aika pienokaisella on Syyskuun 27 päivä. Huh, huh. Enää vajaa 4kk jäljellä.
Kyllä tämän vauvamasun kanssa oleskelu näin kesähelteillä on tuskaa. Ihana asiahan raskaus on, mutta miksi aina kesiin osuu se pahin raskaus osuus. :D
Itsellänihän on nyt ennestään jo 3 pientä poikaa. -7, -5, ja -2 vuotiaat.
On heissä tekemistä ja perään katsomista, mutta yhtäkään heitä en vaihtaisi pois enkä muuttaisi mitään. On he vaan rakkaita <3
Syksyllä meitä on 6 henkeä tässä perheessä. Jännittää joo, pakko myöntää, että miten arki lähtee sujumaan, mutta onhan sitä muistakin selvitty, jotenka miksi ei tästäkin.
Syksyllä on paljon muutakin tulossa. Veeti aloittaa ensimmäisen luokan lähikoulussamme ja Elias esikoulun keskustassa.
Siinä on kaksi isoa asiaa meidän perheessä tulevan vauvan lisäksi, mitkä sekoittavat pakkaa entisestään.
Onneksi minulla on ihana aviomies mikä auttaa arjen haasteissa ja tilanteissa. Ilman häntä en olisi mitään, eikä voimavarani riittäisi mitenkään näihin kaikkiin asioihin.
Välillä tässä on ollut kyllä mieli ja voimavarat pahasti koetuksella.
Lasten haasteet arjessa, ylipäänsä arjen pyörittäminen, oma vointi näin raskausaikana ja vielä näin kesällä, yhteisen ajan puuttuminen mieheni kanssa (se romanttinen lässynlää aika pusujen ja halien merkeissä), miehen työn tuomat haasteet arkeen, talouden pyörittäminen, ym ym. Onhan näitä.
Me olemme olleet yhdessä tänä vuonna jo 6 vuotta. Aika on mennyt kyllä tosi nopeasti.
Vaikka nämäkin haasteet päivittäin tulee eteeni, niin saan sen tuen mieheltäni mitä tarvitsen ja hän auttaa parhaansa mukaan.
Lasten kanssa on rankkaa, sen myöntää varmasti jokainen vanhempi. On päiviä kun kaikki menee hienosti ja päiviä kun kaikki menee suoraan sanottuna päin persettä.
Lapsemme osaavat kyllä käyttäytyä tarvittaessa, mutta pääsääntöisesti päivät menee komentaessa, välillä huutaessa, ja välillä itkien.
Arki, lapset, kaikki ne on pakko yhdistää eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Tätä se ihana vanhemmuus on :D
Tämä raskaus on ollut kyllä vuoristorataa. Alkuvuodesta mietin erittäin vakavasti, että onko tämä oikea ratkaisu tähän tilanteeseen pitää tämä pienokainen. Läheiset puhuivat minut ympäri ja lapsi sai jäädä kasvamaan massuuni. Tämän päätöksen jälkeen olen vähintään muutamia kertoja miettinyt kuukauden aikana että teinkö oikean ratkaisun. Itku on välillä ollut läsnä arjessa ja kaikki mahdolliset epäonnistumisen tunteet mitkä syksyllä eteeni tulee.
Nyt näin jälkikäteen mietittynä, kun tunnen jo pienen vauvelimme potkut kunnolla, niin enhän minä voi enempää rakastaa tätä tulevaa pientä kuin mitä rakastan. <3
Tänään on jo rv 24+4, pienen pienokaisemme liikkeet tulevat päivä päivältä vahvemmiksi ja sitä enemmän niistä nautin mitä vahvempia liikkeet ovat.
Iltaisin on ihana köllötellä sohvalla pitäen käsiensä välissä masua ja kuvitella vauvan masun päälle. En malta odottaa, että saan antaa rakkautani ja läheisyyttä tälle pienelle.
Ja hei, tämäkin pieni on POIKA :D
Pian meillä on oikea äijä valta talossa. Olen meinaan ainoa tyttö. Kissatkin ovat kaikki poikia :D
Saanpahan pitää itse ohjakset ja kurin käsissäni... :)
Ai että. Muutama päivä vielä niin miehen sekä latsten kesäloma alkaa. Seuraava kuukausi menee lasten kanssa kaikenlaista touhutessa. Tulevana viikonloppuna lähdemme ajamaan perheemme kanssa mieheni mökille. Kyllä, sinne ihanaan paikkaan mistä olen aiemmin kirjoittanutkin. Ahh, sielu lepää samantien kun sinne pääsen. Mikäli lapset antaa nauttia mökkeilystä :D
Viikko ollaan nauttimassa mökkeilystä ja tänä aikana käydään lasten kanssa Puuhamaassa ja kiertelemässä naapurikuntia.
Heinäkuun alussa pääsemme mieheni kanssa kahdestaa nauttimaan mökkeilystä ihan kahdestaan ja viettämään sitä lapsivapaata rakkaus lässynlää aikaa ja keskittymään nollaamiseen arjesta ja toisiimme. Sitä odotellessa.
Kesän aikana on tarkoitus käydä lasten kanssa vielä jossain muussakin hienossa paikassa. Ehkä eläintarha tai joku leikkipuisto ym. Haluan antaa lapsille ihanan kesän, mitä minä en sen ikäisenä saanut. Ehkä raha liittyi siihen, tai perheeni tilanteet (isä kännissä, perheriidat ym)
Rakastan perhettäni ihan valtavasti, vaikka se ei välttämättä aina äidistä näy. Äidillä on arjessa valtavasti haasteita mitkä pitäisi kestää. Äidinhän pitäisi aina hymyillä ja olla se esimerkki kaikille. Niinpä niin.. :D
Nyt on aika jatkaa muita asioita.
Täytyy pitää huolta että pieni saa ravintoa ja minä tärkeintä asiaa, LEPOA.
Siispä näkemiin ja ensikertaan.
- Heidi -
