Synkkä ilma. Taas kerran. Auringosta ei oo kyllä tietoakaan. Tuulee, välillä sataa. On tämä oikein ihana suomen kesä. :/
No joo. Viimeiset pari päivää ollut jotenkin vähän "vaisuja". Tai no en voi niinkään sanoa. Ehkä tämä ilmakin tekee sen, ettei oikein mikään sen suurempi innosta. Nämä on taas näitä päiviä kun mikään ei vaan tunnu miltään. Niitä meillä kaikilla joskus vaan on..
Ei inspaa, ei kiinnosta, ei vaan jaksa.. Mutta onneks on pojat mitkä jaksaa piristää. :)
Lapset on vaan jotain niin suurta, että vaikka menee huonosti, niin aina jaksaa tallustella eteenpäin. Jos mulla ei olisi noita mun ihania pienokaisia, niin en tiiä missä tällä hetkellä olisin taikka olisinko ollenkaan.
Huomenna on taas se kirottu perjantai. Mulle se on vaan päivä muitten joukossa. Ei ryyppäämistä, ei sen suurempaa touhua. Tavallinen viikonpäivä mihin sisältyy perus arjen asiat.
Tosin, huomenna se perjantai on mulle kuitenkin vähän jännempi, koska lähden ostoksille ja käydään tutun tykönä kaffettelemassa :) Tämän lisäksi mun päivään kuuluu työkkärissä käyntiä, asioitten hoitamista, yms.
Että näin ollen on mun elämässä siis jotain muutakin sisältöä kuin lapset :D :D
Eilen kävin taas pitkästä aikaa fysioterapiassa ja taas katseltiin mulle uusia liikeratoja mitä saan tämän selkäni kanssa tehdä ja mitä en. Elinikäinen tämä mun "vammani" selässäni on, mutta sen kanssa on vaan opeteltava elämään. Siihen ei ole parannuskeinoa, mutta lievittämään pystyn sitä kipua mikä melkein päivittäin selässäni on. Kurjalta vaan tuntuu, että tässä iässä on jo niin paljon elimistössä ongelmia. Ja voin vaan kuvitella että kun tästä vanhenen vielä lisää niin vanhemmalla iällä ne ongelmat vaan kasvavat entisestään. :( Ei tässä auta valittaa. Sitä se elämä vaan on. Jatkuvaa tallustelua paikasta toiseen ja tavalla tai toisella..
Tämä Suomen "kesä" vaan jaksaa masentaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Luvataan aurinkoa, sitä ei tule. Kylmempää ja viileämpää on koko ajan vaikka kohta elellään jo heinäkuuta. Ehkä tuo taivaan herra vielä ymmärtää antaa meille myös sitä lämpöä tänne kylmyyden keskelle :P
Kello alkaa jo raksuttamaan sitä rataa, että poikien iltapala-aika on kohta puolin, ja sitten heijät täytyy suihkuttaa vielä tänään. Pesupäivä siis :)
Sen jälkeen poikien on hyvä mennä matkustamaan höyhen saarille. Huomenna on taas aikainen herätys.
Aivan. Oltiin tuossa maanantaina tutustumassa poikien tulevaan päiväkotiinkin. Pojat tykkäsivät tosi kovasti. Molemmilla pojilla on oma puoli ja omat ryhmät mihin menevät. Molemmissa oli todella mukavat mammat (veetin sanoin) :D ja oli paljon kivan näköisiä lapsia ja päiväkoti itsessään oli tosi ihanan tuntuinen paikka. Sinne on hyvä pojat sitten viedä tuossa elokuun alussa.
Vanhempi lapsista on jo päivittäin kysellyt, että "koska äiti me mennään päiväkotiin, haluan sinne jo" :D
On se hienoa, että lapsi on innoissaan jo nyt niin paljon vaikka siihen on vielä vähän yli kuukausi aikaakin.
Olispa se aikuisillakin samalla lailla että oltais niin innoissaan menossa töihin tai tekemään jotain muuta vastaavaa. Välillä haluaisin niin olla vielä pieni tyttö ja asustella äitin ja isin helmoissa. :)
Eipä kai. Äitiyden velvollisuudet kutsuu että saadaan pojat ajoissa petiin ja aamulla ylös.
Jospa sitä itselläkin olisi huomenna taas vähän parempi mieli. :)
Kiitän ja kumarran.
torstai 25. kesäkuuta 2015
perjantai 19. kesäkuuta 2015
Juhannus 2015 :)
Arkeen ollaan taas palauduttu ja pojatkin haettiin torstaina kotiin, eli eilen. Nyt vietellään koko perheen voimin juhannusta. Hannakin haettiin meille eilen. Ihanaa taas kun on koko pesue koossa. :)
Aluksi näytti siltä, että tämänkin vuoden juhannus menee ihan persiilleen. Samalta tuntui kaksi vuotta sitten juhannuksena. Silloin sain kuulla koirani jääneen junan alle. Se oli kamalin juhannus mitä minulla oli ikänäni ollut. Tänä vuonna tuntui, eli eilen, että kaikki asiat kaatuu päälle ja mikään ei onnistu, tulee epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Mutta ihana aurinko ja perhe sai asiat muuttumaan ja nosti mulle hymyn taas huulille. :) Ainakin toistaiseksi.. Kaikki on vaan yhtä suurta asiaa, että eiköhän se hymykin vielä siitä laskeennu..
Oli siinä myös yksi aika iso asia liitettynä.. Hain tällä viikolla taas pitkästä aikaa takaisin koulun penkille, kävin haastattelussa eilen ja sain eilen myös kuulla vielä että sain kun sainkin sen opiskelupaikan. :D
Jeba. Eli tämä neitokainen aloittaa elokuussa markkinointiviestinnän tutkinnon ja valmistuu vuoden päästä somistajaksi. Ihanaa. En malta oottaa, että pääsen tekemään kaikkia tehtäviä, esseitä, tenttejä yms. Aion vetästä paremmat paperit sieltä mitä aiemmista on tullut yhteensä :D :D
Nyt tänään kaikki on mennyt ihan putkeen ja fiiliskin on hyvä. Aurinko paistoi, melkein koko päivän, pojat pääsivät <3 kanssa ajamaan päältäajettavaa ruohonleikkuria, tehtiin saunavihta, oleskeltiin ulkosalla, syötiin hyvää ruokaa ja jälkkäriksi väsäilin raparperipiirakan ja vaniljakastiketta, NAM :P , ja sitten saunottiin poikien kanssa ja kaiken kruunasi pojille tehty ihana vaahtokylpy. :) Kyllä heidän nyt kelpaa mennä unten maille. :)
Juhannus menee siis ihan vaan kotona lasten kanssa ollessa, syöden ja saunoten. Mutta en kyllä edes muista sellaista juhannusta, että olisin mitään juonut, alkomahoolia meinaan. Ehkä ennen lapsia, että onhan siitä jo aikaa vierähtänytkin. Enkä aio nytkään :D
Ihanaa tässä on se, että muut kun kärsivät krapulaa, niin itse herää aamulla pirteenä ja ILMAN KRAPULAA :D :D :D :D
Tässä on tulevaisuudelle aika monen laista uutta tulossa. On koulua, poikien päivähoitoa (siihen tutustuminen onkin jo tulevana maanantaina, ja päiväkotiin menevät ekan kerran elokuun alussa), yms.. Kaikkea kivaa luvassa.
Kohta mennään ottamaan <3 kanssa jälkilöylyt kun pojat saadaan nukahtamaan. Sitten me heitetään "vapaalle" .. :)
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE TASAPUOLISESTI!!!!
Aluksi näytti siltä, että tämänkin vuoden juhannus menee ihan persiilleen. Samalta tuntui kaksi vuotta sitten juhannuksena. Silloin sain kuulla koirani jääneen junan alle. Se oli kamalin juhannus mitä minulla oli ikänäni ollut. Tänä vuonna tuntui, eli eilen, että kaikki asiat kaatuu päälle ja mikään ei onnistu, tulee epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Mutta ihana aurinko ja perhe sai asiat muuttumaan ja nosti mulle hymyn taas huulille. :) Ainakin toistaiseksi.. Kaikki on vaan yhtä suurta asiaa, että eiköhän se hymykin vielä siitä laskeennu..
Oli siinä myös yksi aika iso asia liitettynä.. Hain tällä viikolla taas pitkästä aikaa takaisin koulun penkille, kävin haastattelussa eilen ja sain eilen myös kuulla vielä että sain kun sainkin sen opiskelupaikan. :D
Jeba. Eli tämä neitokainen aloittaa elokuussa markkinointiviestinnän tutkinnon ja valmistuu vuoden päästä somistajaksi. Ihanaa. En malta oottaa, että pääsen tekemään kaikkia tehtäviä, esseitä, tenttejä yms. Aion vetästä paremmat paperit sieltä mitä aiemmista on tullut yhteensä :D :D
Nyt tänään kaikki on mennyt ihan putkeen ja fiiliskin on hyvä. Aurinko paistoi, melkein koko päivän, pojat pääsivät <3 kanssa ajamaan päältäajettavaa ruohonleikkuria, tehtiin saunavihta, oleskeltiin ulkosalla, syötiin hyvää ruokaa ja jälkkäriksi väsäilin raparperipiirakan ja vaniljakastiketta, NAM :P , ja sitten saunottiin poikien kanssa ja kaiken kruunasi pojille tehty ihana vaahtokylpy. :) Kyllä heidän nyt kelpaa mennä unten maille. :)
Juhannus menee siis ihan vaan kotona lasten kanssa ollessa, syöden ja saunoten. Mutta en kyllä edes muista sellaista juhannusta, että olisin mitään juonut, alkomahoolia meinaan. Ehkä ennen lapsia, että onhan siitä jo aikaa vierähtänytkin. Enkä aio nytkään :D
Ihanaa tässä on se, että muut kun kärsivät krapulaa, niin itse herää aamulla pirteenä ja ILMAN KRAPULAA :D :D :D :D
Tässä on tulevaisuudelle aika monen laista uutta tulossa. On koulua, poikien päivähoitoa (siihen tutustuminen onkin jo tulevana maanantaina, ja päiväkotiin menevät ekan kerran elokuun alussa), yms.. Kaikkea kivaa luvassa.
Kohta mennään ottamaan <3 kanssa jälkilöylyt kun pojat saadaan nukahtamaan. Sitten me heitetään "vapaalle" .. :)
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE TASAPUOLISESTI!!!!
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Sateista sunnuntaita.
Miksi unet ovat välillä liian toden tuntuisia?
Miksi ihminen näkee unia? Jos unet ovat kuin suoraan sinun elämästäsi tai mennyttä mitä olet kokenut, niin miksi ne tunkeutuvat uudelleen ja uudelleen mieleesi ja heräät aamulla pelokkaana ja säikähtäneenä?
Vaikka et välttämättä olisikaan unessa satuttanut taikka loukannut ketään, niin silti herätessäsi tuntuu miten olisit pettänyt luottamuksesi taikka ollut uskoton toista kohtaan. Voin muuten sanoa että tuntui aamulla kamalalta herätä siihen hetkiseen uneen ja sen tuomaan sisältöön. Tuntuu niinkuin minun aikaisemmat virheeni tunkeutuisivat uudestaan taas pintaan. En kuitenkaan anna niiden vaikuttaa nykyiseen tilanteeseeni ja onnellisuuteeni.
Haluan nyt jo pikku hiljaa jättää aiemmat tekemäni virheet taka-alalle ja jatkaa tällä puhtaalta pöydältä linjalla eteenpäin. :)
Unet ovat kyllä välillä petollisia ja suorastaan ärsyttäviä, mutta niille ei ihminen voi mitään. Harmittaa vaan miten toiselle sitä kertoessa saat hänet ehkä jopa loukkaantumaan taikka pahimmassa tapauksessa suuttumaan, vaikka et itse sitä todellisuudessa olekkaan tehnyt, vaan se oli pelkkää unta. Mutta kun ne asiat mitä unessa edelleen näen, niin olen ne asiat tehnyt taikka jättänyt tekemättä. Menneisyys voisi jo jättää minut pikku hiljaa rauhaan, kiusaisi jotain toista..
Onneksi minulla on kumppani joka ymmärtää, tai ainakin yrittää ja sanoo niin että ymmärtää, ja jaksaa rakastaa vaikka välillä ihmettelen miten toinen voi jaksaa kun samoja asioita tulee uudestaan ja uudestaan pintaan. No, rakkaus kahden ihmisen välillä on vaan hassua :)
Miksi ihminen näkee unia? Jos unet ovat kuin suoraan sinun elämästäsi tai mennyttä mitä olet kokenut, niin miksi ne tunkeutuvat uudelleen ja uudelleen mieleesi ja heräät aamulla pelokkaana ja säikähtäneenä?
Vaikka et välttämättä olisikaan unessa satuttanut taikka loukannut ketään, niin silti herätessäsi tuntuu miten olisit pettänyt luottamuksesi taikka ollut uskoton toista kohtaan. Voin muuten sanoa että tuntui aamulla kamalalta herätä siihen hetkiseen uneen ja sen tuomaan sisältöön. Tuntuu niinkuin minun aikaisemmat virheeni tunkeutuisivat uudestaan taas pintaan. En kuitenkaan anna niiden vaikuttaa nykyiseen tilanteeseeni ja onnellisuuteeni.
Haluan nyt jo pikku hiljaa jättää aiemmat tekemäni virheet taka-alalle ja jatkaa tällä puhtaalta pöydältä linjalla eteenpäin. :)
Unet ovat kyllä välillä petollisia ja suorastaan ärsyttäviä, mutta niille ei ihminen voi mitään. Harmittaa vaan miten toiselle sitä kertoessa saat hänet ehkä jopa loukkaantumaan taikka pahimmassa tapauksessa suuttumaan, vaikka et itse sitä todellisuudessa olekkaan tehnyt, vaan se oli pelkkää unta. Mutta kun ne asiat mitä unessa edelleen näen, niin olen ne asiat tehnyt taikka jättänyt tekemättä. Menneisyys voisi jo jättää minut pikku hiljaa rauhaan, kiusaisi jotain toista..
Onneksi minulla on kumppani joka ymmärtää, tai ainakin yrittää ja sanoo niin että ymmärtää, ja jaksaa rakastaa vaikka välillä ihmettelen miten toinen voi jaksaa kun samoja asioita tulee uudestaan ja uudestaan pintaan. No, rakkaus kahden ihmisen välillä on vaan hassua :)
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Ihmisen mieli, se jännä ja outo ilmiö..
Taas oli ihan pakko käydä kirjottamassa kun tietokone ammotti auki tässä pöydällä. Jotenkin tuntuu siltä että mielessä olisi vaikka mitä ja vaikka miten paljon asiaa mutta silti pää lyö tyhjää kun tarttis sitä paperille rustata. Tuli vaan sellainen olo että on pakko päästä kirjottamaan. Taidan olla tulossa vanhaksi, koska kirjoittaminen on jo niin iso osa mun elämääni. En tiedä. Joka tapauksessa, aamu alkoi ihanasti. Sai herätä oman kullan kainalosta, hyvin nukutun yön jälkeen, vaikka myöhäiseksihän se menikin. Tosiaan mökillä ollaan, eilen illalla saunottiin, ja hyvältä se kieltämättä tuntuikin, mikä onkaan ihanampaa kuin rentoutua järven rannalla kylmä juoma kourassa ja ihana ihminen vierellä. Onnekas olen. En ajatellut että enää ikinä voin entisen liittoni jälkeen rakastua kehenkään, olin meinaan ihan 100% varma siitä, mutta niin se amor vaan nuolensa minuun laukaisi ja PAM, sitten sitä oltiinkin jo menossa. Totta kai olen myös rakastanut ihanien lasteni isää silloin aikanaan, mutta niin kurjalta kuin se tuntuukin sanoa ja pahalta, niin rakkaus minun puolelta lopahti jossain vaiheessa ja kaikki jotenkin muuttui.. Välitin hänestä ja välitän edelleen, onhan hän aina osa minun perhettäni, siitä ei koskaan pääse yli eikä ympäri ja haluan olla hänen kanssaan tekemisissä, ihan lastenikin takia ja itseni tietenkin. Hän on minulle todella ihana ja kultainen ystävä. Mitään pahaa sanottavaa minulla ei hänestä ole, hän on hyvä ja parhain isä mitä äiti voi lapsillensa toivoa, mutta meidän liittomme on ohitse ja minulla on uusi elämä ja olen nyt onnellinen. Toivon että hänkin vielä löytää itselleen onnen ja jaksaa kaikesta huolimatta porskuttaa elämässä eteenpäin. Päivääkään en kadu että häneen joskus aikoinaan 10 vuotta sitten tutustuin, menin kihloihin, naimisiin, saatiin kaksi ihaninta lasta yms. Ne hetket ovat unohtumattomia eivätkä ikinä unohdu, eikä pidäkkään. Niitä muistoja kuuluu vaalia ja kunnioittaa.. Pidän hänestä, nyt ja aina. Sitä ei mikään rakkaus, uusi mies eikä mikään pysty muuttamaan...
Oho, mistäs taas tällainen tunteen purkaus tupsahti?! Taidan olla vähän liian rentoutunut koska ajatukset ovat tämmöiset ja mieli haahuilee täällä paratiisissa missä nyt olemme :)
Päivä on tähän asti mennyt ihanasti ja touhuten kaikenlaista. Tutustuin tänään vihdoin ja viimein <3 isovanhempiin ja he ovat todella mukavia ja ihania ihmisiä. Hänen isoisänsä on samanlainen herrasmies ja suloisuus mitä <3 on :P
<3 on tuolla ulkosalla ajanut nurmikkoa mökin ympäriltä, ja minä fiksuna tyttönä tein <3 vanhemmille palveluksen ja siivoilin jonkin verran mökin sisältöä. Matot tamppasin, pesin lattiat ja pientä pinta siivousta. Ihanalta tuntuu olla avuksi, vaikka ei niin hyvin vielä tunnekkaan heitä. Mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. Ihania ihmisiä <3 ympärillä kyllä riittää.
Tältä päivältä odotan, tai no illalta, illan hämärtyessä että pääsen kapuamaan puusaunan lämpimille lauteille, kylmän juoman kera, ja pääsee vilvoittelemaan järven rannalle, kuunnellen linnun laulua ja tyyntä järven pintaa. Hyvä ruoka kuuluu myös tähän iltaan, ja sen takia pitäneekin kohta kivuta autoon ja kipaista kauppaan ostamaan vähän ruokatarpeita iltaa varten.
Aurinko alkoi vähän pilkottamaan pilvien lomasta. Nyt on hyvä hetki aloittaa pian rentoutuminen ja akkujen lataaminen. Oman kullan kanssa, pelkkä hiljaisuus ja ihanat maisemat seurana.
Pahoitteluni taas ylimääräisestä tunteen purkauksesta.... Kiitän ....
"Aurinko laskee mailleen,
puiden hento kuiskaus häviää,
koskettaen hiljaa veden pintaa.
Lintujen pieni viserrys kajahtaa korvaani,
tehden minusta epäluuloisen.
Onko minulla oikeus istahtaa?
Pilvet hiljalleen valuvat ohitse,
tehden ilmasta viileämmän
ja tunnen miten sisälläni kuohuu,
se onni, positiivisuus ja rakkaus.
Nämä asiat taistelevat keskenään,
luoden minulle sen vapauden ja rauhan,
mitä kaipaan. "
Oho, mistäs taas tällainen tunteen purkaus tupsahti?! Taidan olla vähän liian rentoutunut koska ajatukset ovat tämmöiset ja mieli haahuilee täällä paratiisissa missä nyt olemme :)
Päivä on tähän asti mennyt ihanasti ja touhuten kaikenlaista. Tutustuin tänään vihdoin ja viimein <3 isovanhempiin ja he ovat todella mukavia ja ihania ihmisiä. Hänen isoisänsä on samanlainen herrasmies ja suloisuus mitä <3 on :P
<3 on tuolla ulkosalla ajanut nurmikkoa mökin ympäriltä, ja minä fiksuna tyttönä tein <3 vanhemmille palveluksen ja siivoilin jonkin verran mökin sisältöä. Matot tamppasin, pesin lattiat ja pientä pinta siivousta. Ihanalta tuntuu olla avuksi, vaikka ei niin hyvin vielä tunnekkaan heitä. Mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. Ihania ihmisiä <3 ympärillä kyllä riittää.
Tältä päivältä odotan, tai no illalta, illan hämärtyessä että pääsen kapuamaan puusaunan lämpimille lauteille, kylmän juoman kera, ja pääsee vilvoittelemaan järven rannalle, kuunnellen linnun laulua ja tyyntä järven pintaa. Hyvä ruoka kuuluu myös tähän iltaan, ja sen takia pitäneekin kohta kivuta autoon ja kipaista kauppaan ostamaan vähän ruokatarpeita iltaa varten.
Aurinko alkoi vähän pilkottamaan pilvien lomasta. Nyt on hyvä hetki aloittaa pian rentoutuminen ja akkujen lataaminen. Oman kullan kanssa, pelkkä hiljaisuus ja ihanat maisemat seurana.
Pahoitteluni taas ylimääräisestä tunteen purkauksesta.... Kiitän ....
"Aurinko laskee mailleen,
puiden hento kuiskaus häviää,
koskettaen hiljaa veden pintaa.
Lintujen pieni viserrys kajahtaa korvaani,
tehden minusta epäluuloisen.
Onko minulla oikeus istahtaa?
Pilvet hiljalleen valuvat ohitse,
tehden ilmasta viileämmän
ja tunnen miten sisälläni kuohuu,
se onni, positiivisuus ja rakkaus.
Nämä asiat taistelevat keskenään,
luoden minulle sen vapauden ja rauhan,
mitä kaipaan. "
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Kesäkuu, paljon odotuksia, iloa ja aurinkoa :)
Päiviä taas kaikki rakkaat blogini enempi ja vähempi lukeville :)
Mistä taas alottais tämänkin kertomuksen. Tai no tarinaa en kirjoita koska kertomukseni ovat totta tavalla tai toisella. :)
Kesäkuu, odotusten aikaa. Paljon iloa, hymyä, aurinkoa ja ihanaa aikaa.
Katselin tuossa aiempaa tuotostani blogissani minkä olin kirjoitellut toukokuun puolessa välissä. Synkkää tekstiä, ja tuntui ihan siltä, että lukija (eli tässä tapauksessa minä) olen eri ihminen mitä kirjoittaja onkaan ollut. :D On se ihmeellistä miten ihmisen jokainen päivä on erilainen. Toisena päivänä masentaa ja tekisi mieli kiipeillä pitkin taivaan portteja ja toisena päivänä elämä hymyilee ja kaikki on paremmin kuin hyvin.
Nyt kuitenkin asiat ovat hyvin ja elelen onnellista aikaa.
Kesäloma? Mitä se on? Lomaillut olen jo monta vuotta, meinaan viimeisestä työstä mitä olen tehnyt, niin on jo kulunut toooosi monta vuotta. Likimain 4 vuotta.
Mutta joka tapauksessa. Järjestin minulle ja <3 kesälomareissun Espanjaan tuossa kesäkuun alussa ja itse asiassa tulimmekin sieltä eilen aikaisin aamulla takaisin. Reissusta kerron enempi ja vähempi tämän postauksen aikana.
Rakkaat mussukkani, pikku poikaseni ovat nyt "kesä lomailemassa" isänsä luona. Siitä on jo tovi kun olen heidätkin nähnyt, mutta en viitsi nyt mennä sinne ennen kuin "aika umpeutuu", etteivät ala ikävöimään kovasti.
Ensi viikolla haetaan heidät taas kotiin viettämään juhannusta meidän kanssa. Tosin, kotosalla varmaan ollaan, mutta grillaaminen ja saunominen ainakin kuuluu meidän perheeseen juhannusaattona :)
Perinteistä on hyvä pitää kiinni. Koivut vaan oven pieleen ja vihdat saunaan vatiin kylpemään :)
Ikävä on tosiaan itsellä todella kova poikia kohtaan. Melkein päivittäin olen kuullut heistä sentään jotain ja pientä tuhinaa ja pölinää olen silloin tällöin kuullut soiton taustalla. Ette voi edes uskoa miten ihanaa ja sydäntä lämmittävää on kuulla rakkaittensa äänet puhelimesta pitkän tauon jälkeen.
Nuorempi pojistani on nyt lähiaikoina oppinut sanomaan sanan: "ÄITI".
Nyt kun tätä tekstiä kirjoitan, tunnen miten kyyneleet meinaavat tipahtaa silmäkulmista, niin kovasti ikävöin rakkaitani. Rakkaus lapsiani kohtaan on suunnattoman suurta.
Ensi viikolla saan pojat jo kotiin..
Jospa palailen siihen Espanjan reissuun.
Kaikki lähti siis siitä liikkeelle kun suuntasimme 3.6.2015 Turun linja-autoasemalle odottelemaan 23.59 lähtevää linja-autoa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Helsingissä me pölhöilevät turistit oltiin 02.20 ja ensimmäinen lento lähti kohti Saksan Munchen lentokenttää 06.30.
Lentokoneen nousu oli minulle hirvittävä kokemus, vaikka tosin nuorempana olen kerran tai kaksi matkustanut lentokoneessa. Aargh. No joo. Kamala kokemus, mutta toisaalta taas ei.
Saksassa odoteltiin seuraavan lennon lähtemistä muutama tunti. Lento Espanjan Barajas-lentokentälle lähti 11.55. Lento oli vähän myöhässä, joten saapuminen Espanjaan tapahtui vasta 14.35.
Barajas-lentokentälle saavuttaessa piti ostaa liput junaan että pääsisimme hotellille mikä sijaitsi Madridin keskustasta n.27km päässä Las Mataksessa.
Pienen hortoilun jälkeen saatiin viikon ajaksi metro/juna/bussi lippu mikä kattoi tosiaan koko viikon matkustamisen kaikilla noilla kolmella vaihtoehdolla.
Atochasta lähdettiin junalla liikkeelle ja päästiin kuin päästiinkin ennen ilta 6 perille hotellille. Mikä oli hienointa oli se, että kun Las Mataksen asemalle päästessä huomattiin hotellin olevan ihan aseman toisella puolella. :)
Samalla kun käppäiltiin hotellille katselin ympärilleni ja muistan edelleen miten haaveilin asuvani sellaisessa ympäristössä. Madrid on kaunis kaupunki, ihmisiset ovat ystävällisiä (ero suomeen ja suomalaisiin on huomattavan suuri). Ehkä vielä joskus asun Espanjassa tai muualla ulkomailla perheeni kanssa. Kaikesta on ihana haaveilla, josko joskus vielä pienet ja vähän suuremmat haaveeni toteutuisivat. Sitä ei osaa ennustaa vielä, eikä kukaan. Mutta yksi asia minun kohdallani on jo toteutunut. Maailman ihanimmat ja suloisimmat lapseni ja he ovat ja pysyvät sydämmessäni, nyt ja aina.
Hotellille päästessä purettiin tavarat, käytiin kylvyssä, mikä oli ihanin ja rentouttavin asia matkustamisen jälkeen. Tämän jälkeen kierreltiin vähän ympäristöä, otettiin kuvia puhelimella ja etsittiin hyvä ruoka paikka. Mikä sitten kyllä löydettiinkin. Syötiin ihan super hyvää ruokaa, juotiin hyvin, ja kaikki kustansi alle 20e. Paikka oli ihanan rauhallinen, ja viihtyisä vaikka ulkoapäin ehkä näyttikin pieneltä paikalliselta kuppilalta.
Syönnin jälkeen oli hyvä päästä löhöilemään ilmastoituun huoneeseen ja odottamaan seuraavaa lämmintä päivää. BTW. Ekana päivänä oli lämmintä jo 37 astetta. Huh! Pieni shokki iholle suomen kylmyyden jälkeen. :P
Seuraavana päivänä matkasimme junalla Atochaan, josta nousimme ulos ja kohdattiin Madridin keskusta alue. Paikka on iso ja nähtävää on todella paljon.
Ekana ostettiin postikortteja läheisille, jonka jälkeen etsittiin kartan avulla nähtävyyksiä. Kuvailtiin lisää, ja käytiin syömässä paikallisessa tosi hyvässä ravintolassa. Taas kustansi alle 30e, ja se sisälsi kaikki juomat, ruuat yms. Halpa paikka. :) Niin. Ja käytiin me toisena päivänä ostamassa kameraan muistikortti tulevia kuvia varten.
Myös samana eli toisena päivänä mentiin El Retiron kansallispuistoon mikä sijaitsee ihan Atochan juna-aseman vieressä. Tosi iso paikka ja nähtävää on paljon. Kuvia tuli kameralla otettua ja lämmintä piisasi. Oli melkein 40 astetta lämmintä. Juotavaa tuli olla paljon mukana, mutta Espanja on siitä ihana maa että halpaa juotavaa saa melkein joka kulmalta. Paikallisesta kiskasta ostettiin muutamalla kymmenellä sentillä vesipullot ja kaupan päälliseksi saatiin ihanat magnumin hatut. Oltiin samiksia siis loppupäivän. :P
Kolmantena päivänä lähdettiin matkustamaan jo vähän kauemmas ja samalla opeteltiin käyttämään paikallista metro linjaa. Laitureita, linjoja ja pysähdyksiä on paljon, mutta jo samana päivänä opittiin kulkemaan metroilla tosi hyvin ja onnistuttiinkin melkein joka kerta (ehkä jopa tuurilla loppu viimeksi) ja päästiin melkein aina oikeaan paikkaan mihin pitikin. :D
Samana iltana lähdettiin tutustumaan Madridin yöelämään mikä oli parhaimmillaan Madridin Chueca-alueella. Siellä se varsinainen yöelämä alkaa puolilta öin ja jatkuu pitkälle aamuun asti. Ihmisiä oli paljon, ja tunnelma oli aivan mahtava paikallisissa yökerhoissa ja baareissa. Mitään tai yhtäkään rähinä tilannetta en missään nähnyt. Oli ihan eri tunnelma siellä mitä esim. Turussa kun menet jonottamaan paikalliseen yökerhoon. I love Spain <3 <3
Vietettiin koko yö siellä alueella ja loppuyöstä olin ihan väsynyt ja ehkä vähän turhautunut metroaseman aukeamista jotta pääsisi hotellille nukkumaan. Pari join ainoastaan koko illan aikana joten humaltuneenakaan en ollut. Toisin kuin miekkoseni :D
Seuraava päivä menikin sitten osittain nukkuessa ja hyvin tulikin nukuttua. Illalla käytiin syömässä hyvää ruokaa ja kaupassa ostamassa herkkuja hotellille. Ja voi sitä mässäilyn määrää samana iltana.
Maanantaina me lähdettiin taas Atochaan ja ostettiin kaikki tuliaiset läheisille ja kierreltiin ja nautittiin maisemista, nähtävyyksistä ja yhteisestä ajasta ja Espanjan kauneudesta. Kuvia oli jo tähän mennessä otettu reilu 500 :D :D
Paikallisia poliiseja tuli nähtyä todella paljon, ja voi että miten hurjalta ja virkaintoisilta ne näyttivätkään rynnäköt kainalossaan melkein joka kadun kulmassa. Kuvaa en viitsinyt mennä ottamaan. Oisivat laittanu meijät putkaan häiriköinnistä :) No ei kai..
Viimeisenä päivänä lähdettiin Casa De Campon puistoalueelle ja vaelleltiin monen monta kilometriä. Siellä oli paljon kauniita puita, ja ah sitä näköalaa ja kauneutta. Kuumaa oli ja lämpöä riitti ainakin se 40 astetta. Huonon olon ja pyörryttävän tunteen se helle sai mulle aikaan, niin ja se väärään suuntaan kilometrin tai kaksi kävelemisen jälkeen oli jo vähän epätoivoinen olo ennen metron löytymistä.
Viimeinen ilta meni kävellessä muutama kortteli iltaauringon laskiessa ja käytiin paikallisessa juomassa yhdet ennen hotellille takaisin menoa ja yöpuulle painumista. Käsi kädessä käveltiin ja nautittiin Espanjan ihanasta illasta. Se tunne kun sä saat astella hiljaista katua pitkin käsi kädessä rakkaasi kanssa. Ah, mä niin rakastan mun suhteessa elävää toista osapuolta ( <3 ) :P
Jep. Aamusella sitten matkattiin takas metroasemalle ja sieltä metrolla kohti lentokenttää. Lento takas Suomeen saksan kautta lähti 12.40. Sen päivän aikana sain kokea kauhukseni lentokoneen nousun kahdesti, niin ja laskun tietty kans, mikä ei sekään suurta herkkua oo. :/ No joo. Saksassa oltiin 15.15 ja siellä sitten ooteltiin sellaset vajaa 6h. :O Aika kului lentokentän "ihanilla" penkeillä löhöillen, tosin tuo ihanuus nukkui välillä jonkin aikaa ja mä vaan kattelin lentokoneiden nousua kiitoradoilla ja kuuntelin Espanjalaisten hölötystä ymmärtämättä siitä sanaakaan. Ehkä olisi jo korkea aika opetella edes vähän kieliä. Koulussa aikoinaan olin hyvä kielissä, mutta aikuisikään tullessa kaikki vanha on jo unohtunut. Voi kunpa sama asia onnistuisi myös tosielämässä, tai siis nykyisyydessä vai miksi sitä sanotaankaan? No nykypäivässä kuitenkin. Välillä sitä automaattisesti pysähtyy miettimään menneitä ja mitä olisi tehnyt toisin taikka mitä asioita olisi muuttanut menneisyydessä tai no, entisessä elämässä. Pöhkö oon, en osaa enää oikeita sanojakaan. Jos nyt saisin päättää niin muuttaisin monia asioita, nuoruudesta, ja aikuisuudestakin myös. On niitä iloisia asioita mitä niitäkin voisi ehkä muokata jollain tavalla mutta myös paljon on murheita, itkua ja suruakin. Nekin asiat kun osaisi muokata uudella tavalla niin niistäkin "muistoista" saattaisi jäädä positiivisempi mielikuva. Mutta sanontahan menee että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja toisaalta olen virheeni tehnyt, oppinut niistä, osittain kadun niitä ja toisaalta taas en. Mutta teini on eri asia mitä aikuinen. Aikuisena olen kyllä tehnyt eniten niitä virheitä, huomaamatta tai tahallani. Erinäisiä asioita taikka syitä tässä en mainitse, koska en ole tilivelvollinen kenellekkään ja nyt varmaan lukijoista tuntuu tää teksti pelkältä paskan jauhannalta mutta tätä tekstiähän ei ole pakko lukea, vaikka olen painanut julkaise painiketta niin mun postauksia ei ole pakko klikata auki. Siinä säästyt monelta pettymykseltä, mutta niitä joita tämä mun arkinen jauhanta kiinnostaa niin lukekaa ihmeessä. Tykkään postata kaikenlaista huonosta hyvään, ja tyhmästä ihanaan. Se on mun tapa käsitellä asioita ja hyväksyä kaikki tehdyt ja tekemättömät asiat. :) :(
Oo. Tulipas taas tollasta masis tekstiä. Espanjan reissuun siis jäätiin.. :D
Suomessa oltiin siis takasin siinä seuraavan vuorokauden aikana 00.30 ja bussi tuli hakemaan lentokentältä meijät 03.30. Kotiin saavuttiin pitkän reissun ja reissaamisen jälkeen aamulla ennen 7. Kotihommat tehtiin ennen nukkumaanmenoa. Omaan sänkyyn meneminen tuntui todella hyvältä ja nukahdettiinkin aika nopeasti. Kyllä Suomikin on vaan mahtava maa. :)
Ja se kotona häärääminenkin tuntui taas pitkästä aikaa tosi hyvältä. En edes muista milloin pelkkä pyykkääminen taikka siivoaminen tuntui niin hyvältä mitä silloin heräämisen jälkeen. Arkiaskareet <3
Tänään eli tämän postauksen julkaisu päivänä lähdettiin ajamaan kohti mussukan suvun mökkiä, taikka siis mökkejä. Heidän suvullaan on monia mökkejä kauniin järven rannalla. Ihana paikka tämäkin.
Alkuillasta saavuttiin tänne. Tai no oli kello jo silloin yli 8 kun tänne saavuimme mutta ihanan kesäinen vastaanotto. Linnut lauloi, aurinko paistoi, tyyni sää. Ihana rentoutumisen tunne valtasi heti mielen kun astuin auton ovesta ulos ja laskin jalkani maahan. Täällä jos jossain mieli lepää. Saa unohtamaan kaikki murheet. Jos siis sellaisia sattuu olemaan...
Täällä ollaan nyt ensi viikon puoliväliin saakka ja olen varma että meistä molemmat saa tyhjentymään mielen kaikesta stressistä, huolista yms.. Tuossa ennen saunaan menoa katsoin minun rakasta mussukkaani. Hän niitti mökin ympäristön ja hääräsi kaikenlaista perus hommaa mitä tehdään kun mökille saavutaan. <3 on niin suloinen, ihana, ssssshh (Seksikäs) ... ja tuplaten tai triplaten mukavampi mitä ikinä alkuaikoina saatoin edes odottaa. Maailman paras mies mulla. Ottaa mut aina joka asiassa huomioon, jaksaa hymyillä vaikka olisi vaikeaa tai mulla olisi huono päivä. Jaksaa kannustaa, ja ennen kaikkea jaksaa rakastaa. Kaikki ei tämmöistä pölhöä välttämättä jaksaisi rakastaa. Osaan mä välillä olla oikea pönttö ja pöllö. Mitä kaikkia niitä nyt onkaan :D :D :D
Vähän aikaa sitten tultiin saunasta. Nyt miekkoseni grillaa meille yöpalaa ja mä yritän saada tätä postausta valmiiksi jotta voin painaa vihdoinkin julkaise nappia. Siitä se mun rentoutuminen alkaa kun saan tämän valmiiksi. Voin hyvillä mielin nauttia taas tästäkin lomasta, ilman mitään kiirettä ja huolen häivää..
Tämäkin teksti on taas vähän sitä ja tätä. Äsken tuossa aiempia rivejä selaillessani mietin voinko julkaista tätä tekstiä mutta omapahan on tekstini ja asiani. Joten ihmiset, lukekaa taikka älkää. Samapa tuo. Tämä blogi kertoo MUN elämästä ja siitä miten onnellinen olen. Älkää edes yrittäkö millään tavoin ottaa multa mun onneani pois. Vihdoinkin kun olen sellaisen saanut.
Ehkäpä nyt klikkaan tuota nappia jotta pääsen syömään rakkaani valmistamaa ihanaa ateriaa, kynttilän leimuessa ja hyvän musiikin soidessa taustalla. Elämä voittaa taas....
Mistä taas alottais tämänkin kertomuksen. Tai no tarinaa en kirjoita koska kertomukseni ovat totta tavalla tai toisella. :)
Kesäkuu, odotusten aikaa. Paljon iloa, hymyä, aurinkoa ja ihanaa aikaa.
Katselin tuossa aiempaa tuotostani blogissani minkä olin kirjoitellut toukokuun puolessa välissä. Synkkää tekstiä, ja tuntui ihan siltä, että lukija (eli tässä tapauksessa minä) olen eri ihminen mitä kirjoittaja onkaan ollut. :D On se ihmeellistä miten ihmisen jokainen päivä on erilainen. Toisena päivänä masentaa ja tekisi mieli kiipeillä pitkin taivaan portteja ja toisena päivänä elämä hymyilee ja kaikki on paremmin kuin hyvin.
Nyt kuitenkin asiat ovat hyvin ja elelen onnellista aikaa.
Kesäloma? Mitä se on? Lomaillut olen jo monta vuotta, meinaan viimeisestä työstä mitä olen tehnyt, niin on jo kulunut toooosi monta vuotta. Likimain 4 vuotta.
Mutta joka tapauksessa. Järjestin minulle ja <3 kesälomareissun Espanjaan tuossa kesäkuun alussa ja itse asiassa tulimmekin sieltä eilen aikaisin aamulla takaisin. Reissusta kerron enempi ja vähempi tämän postauksen aikana.
Rakkaat mussukkani, pikku poikaseni ovat nyt "kesä lomailemassa" isänsä luona. Siitä on jo tovi kun olen heidätkin nähnyt, mutta en viitsi nyt mennä sinne ennen kuin "aika umpeutuu", etteivät ala ikävöimään kovasti.
Ensi viikolla haetaan heidät taas kotiin viettämään juhannusta meidän kanssa. Tosin, kotosalla varmaan ollaan, mutta grillaaminen ja saunominen ainakin kuuluu meidän perheeseen juhannusaattona :)
Perinteistä on hyvä pitää kiinni. Koivut vaan oven pieleen ja vihdat saunaan vatiin kylpemään :)
Ikävä on tosiaan itsellä todella kova poikia kohtaan. Melkein päivittäin olen kuullut heistä sentään jotain ja pientä tuhinaa ja pölinää olen silloin tällöin kuullut soiton taustalla. Ette voi edes uskoa miten ihanaa ja sydäntä lämmittävää on kuulla rakkaittensa äänet puhelimesta pitkän tauon jälkeen.
Nuorempi pojistani on nyt lähiaikoina oppinut sanomaan sanan: "ÄITI".
Nyt kun tätä tekstiä kirjoitan, tunnen miten kyyneleet meinaavat tipahtaa silmäkulmista, niin kovasti ikävöin rakkaitani. Rakkaus lapsiani kohtaan on suunnattoman suurta.
Ensi viikolla saan pojat jo kotiin..
Jospa palailen siihen Espanjan reissuun.
Kaikki lähti siis siitä liikkeelle kun suuntasimme 3.6.2015 Turun linja-autoasemalle odottelemaan 23.59 lähtevää linja-autoa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Helsingissä me pölhöilevät turistit oltiin 02.20 ja ensimmäinen lento lähti kohti Saksan Munchen lentokenttää 06.30.
Lentokoneen nousu oli minulle hirvittävä kokemus, vaikka tosin nuorempana olen kerran tai kaksi matkustanut lentokoneessa. Aargh. No joo. Kamala kokemus, mutta toisaalta taas ei.
Saksassa odoteltiin seuraavan lennon lähtemistä muutama tunti. Lento Espanjan Barajas-lentokentälle lähti 11.55. Lento oli vähän myöhässä, joten saapuminen Espanjaan tapahtui vasta 14.35.
Barajas-lentokentälle saavuttaessa piti ostaa liput junaan että pääsisimme hotellille mikä sijaitsi Madridin keskustasta n.27km päässä Las Mataksessa.
Pienen hortoilun jälkeen saatiin viikon ajaksi metro/juna/bussi lippu mikä kattoi tosiaan koko viikon matkustamisen kaikilla noilla kolmella vaihtoehdolla.
Atochasta lähdettiin junalla liikkeelle ja päästiin kuin päästiinkin ennen ilta 6 perille hotellille. Mikä oli hienointa oli se, että kun Las Mataksen asemalle päästessä huomattiin hotellin olevan ihan aseman toisella puolella. :)
Samalla kun käppäiltiin hotellille katselin ympärilleni ja muistan edelleen miten haaveilin asuvani sellaisessa ympäristössä. Madrid on kaunis kaupunki, ihmisiset ovat ystävällisiä (ero suomeen ja suomalaisiin on huomattavan suuri). Ehkä vielä joskus asun Espanjassa tai muualla ulkomailla perheeni kanssa. Kaikesta on ihana haaveilla, josko joskus vielä pienet ja vähän suuremmat haaveeni toteutuisivat. Sitä ei osaa ennustaa vielä, eikä kukaan. Mutta yksi asia minun kohdallani on jo toteutunut. Maailman ihanimmat ja suloisimmat lapseni ja he ovat ja pysyvät sydämmessäni, nyt ja aina.
Hotellille päästessä purettiin tavarat, käytiin kylvyssä, mikä oli ihanin ja rentouttavin asia matkustamisen jälkeen. Tämän jälkeen kierreltiin vähän ympäristöä, otettiin kuvia puhelimella ja etsittiin hyvä ruoka paikka. Mikä sitten kyllä löydettiinkin. Syötiin ihan super hyvää ruokaa, juotiin hyvin, ja kaikki kustansi alle 20e. Paikka oli ihanan rauhallinen, ja viihtyisä vaikka ulkoapäin ehkä näyttikin pieneltä paikalliselta kuppilalta.
Syönnin jälkeen oli hyvä päästä löhöilemään ilmastoituun huoneeseen ja odottamaan seuraavaa lämmintä päivää. BTW. Ekana päivänä oli lämmintä jo 37 astetta. Huh! Pieni shokki iholle suomen kylmyyden jälkeen. :P
Seuraavana päivänä matkasimme junalla Atochaan, josta nousimme ulos ja kohdattiin Madridin keskusta alue. Paikka on iso ja nähtävää on todella paljon.
Ekana ostettiin postikortteja läheisille, jonka jälkeen etsittiin kartan avulla nähtävyyksiä. Kuvailtiin lisää, ja käytiin syömässä paikallisessa tosi hyvässä ravintolassa. Taas kustansi alle 30e, ja se sisälsi kaikki juomat, ruuat yms. Halpa paikka. :) Niin. Ja käytiin me toisena päivänä ostamassa kameraan muistikortti tulevia kuvia varten.
Myös samana eli toisena päivänä mentiin El Retiron kansallispuistoon mikä sijaitsee ihan Atochan juna-aseman vieressä. Tosi iso paikka ja nähtävää on paljon. Kuvia tuli kameralla otettua ja lämmintä piisasi. Oli melkein 40 astetta lämmintä. Juotavaa tuli olla paljon mukana, mutta Espanja on siitä ihana maa että halpaa juotavaa saa melkein joka kulmalta. Paikallisesta kiskasta ostettiin muutamalla kymmenellä sentillä vesipullot ja kaupan päälliseksi saatiin ihanat magnumin hatut. Oltiin samiksia siis loppupäivän. :P
Kolmantena päivänä lähdettiin matkustamaan jo vähän kauemmas ja samalla opeteltiin käyttämään paikallista metro linjaa. Laitureita, linjoja ja pysähdyksiä on paljon, mutta jo samana päivänä opittiin kulkemaan metroilla tosi hyvin ja onnistuttiinkin melkein joka kerta (ehkä jopa tuurilla loppu viimeksi) ja päästiin melkein aina oikeaan paikkaan mihin pitikin. :D
Samana iltana lähdettiin tutustumaan Madridin yöelämään mikä oli parhaimmillaan Madridin Chueca-alueella. Siellä se varsinainen yöelämä alkaa puolilta öin ja jatkuu pitkälle aamuun asti. Ihmisiä oli paljon, ja tunnelma oli aivan mahtava paikallisissa yökerhoissa ja baareissa. Mitään tai yhtäkään rähinä tilannetta en missään nähnyt. Oli ihan eri tunnelma siellä mitä esim. Turussa kun menet jonottamaan paikalliseen yökerhoon. I love Spain <3 <3
Vietettiin koko yö siellä alueella ja loppuyöstä olin ihan väsynyt ja ehkä vähän turhautunut metroaseman aukeamista jotta pääsisi hotellille nukkumaan. Pari join ainoastaan koko illan aikana joten humaltuneenakaan en ollut. Toisin kuin miekkoseni :D
Seuraava päivä menikin sitten osittain nukkuessa ja hyvin tulikin nukuttua. Illalla käytiin syömässä hyvää ruokaa ja kaupassa ostamassa herkkuja hotellille. Ja voi sitä mässäilyn määrää samana iltana.
Maanantaina me lähdettiin taas Atochaan ja ostettiin kaikki tuliaiset läheisille ja kierreltiin ja nautittiin maisemista, nähtävyyksistä ja yhteisestä ajasta ja Espanjan kauneudesta. Kuvia oli jo tähän mennessä otettu reilu 500 :D :D
Paikallisia poliiseja tuli nähtyä todella paljon, ja voi että miten hurjalta ja virkaintoisilta ne näyttivätkään rynnäköt kainalossaan melkein joka kadun kulmassa. Kuvaa en viitsinyt mennä ottamaan. Oisivat laittanu meijät putkaan häiriköinnistä :) No ei kai..
Viimeisenä päivänä lähdettiin Casa De Campon puistoalueelle ja vaelleltiin monen monta kilometriä. Siellä oli paljon kauniita puita, ja ah sitä näköalaa ja kauneutta. Kuumaa oli ja lämpöä riitti ainakin se 40 astetta. Huonon olon ja pyörryttävän tunteen se helle sai mulle aikaan, niin ja se väärään suuntaan kilometrin tai kaksi kävelemisen jälkeen oli jo vähän epätoivoinen olo ennen metron löytymistä.
Viimeinen ilta meni kävellessä muutama kortteli iltaauringon laskiessa ja käytiin paikallisessa juomassa yhdet ennen hotellille takaisin menoa ja yöpuulle painumista. Käsi kädessä käveltiin ja nautittiin Espanjan ihanasta illasta. Se tunne kun sä saat astella hiljaista katua pitkin käsi kädessä rakkaasi kanssa. Ah, mä niin rakastan mun suhteessa elävää toista osapuolta ( <3 ) :P
Jep. Aamusella sitten matkattiin takas metroasemalle ja sieltä metrolla kohti lentokenttää. Lento takas Suomeen saksan kautta lähti 12.40. Sen päivän aikana sain kokea kauhukseni lentokoneen nousun kahdesti, niin ja laskun tietty kans, mikä ei sekään suurta herkkua oo. :/ No joo. Saksassa oltiin 15.15 ja siellä sitten ooteltiin sellaset vajaa 6h. :O Aika kului lentokentän "ihanilla" penkeillä löhöillen, tosin tuo ihanuus nukkui välillä jonkin aikaa ja mä vaan kattelin lentokoneiden nousua kiitoradoilla ja kuuntelin Espanjalaisten hölötystä ymmärtämättä siitä sanaakaan. Ehkä olisi jo korkea aika opetella edes vähän kieliä. Koulussa aikoinaan olin hyvä kielissä, mutta aikuisikään tullessa kaikki vanha on jo unohtunut. Voi kunpa sama asia onnistuisi myös tosielämässä, tai siis nykyisyydessä vai miksi sitä sanotaankaan? No nykypäivässä kuitenkin. Välillä sitä automaattisesti pysähtyy miettimään menneitä ja mitä olisi tehnyt toisin taikka mitä asioita olisi muuttanut menneisyydessä tai no, entisessä elämässä. Pöhkö oon, en osaa enää oikeita sanojakaan. Jos nyt saisin päättää niin muuttaisin monia asioita, nuoruudesta, ja aikuisuudestakin myös. On niitä iloisia asioita mitä niitäkin voisi ehkä muokata jollain tavalla mutta myös paljon on murheita, itkua ja suruakin. Nekin asiat kun osaisi muokata uudella tavalla niin niistäkin "muistoista" saattaisi jäädä positiivisempi mielikuva. Mutta sanontahan menee että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja toisaalta olen virheeni tehnyt, oppinut niistä, osittain kadun niitä ja toisaalta taas en. Mutta teini on eri asia mitä aikuinen. Aikuisena olen kyllä tehnyt eniten niitä virheitä, huomaamatta tai tahallani. Erinäisiä asioita taikka syitä tässä en mainitse, koska en ole tilivelvollinen kenellekkään ja nyt varmaan lukijoista tuntuu tää teksti pelkältä paskan jauhannalta mutta tätä tekstiähän ei ole pakko lukea, vaikka olen painanut julkaise painiketta niin mun postauksia ei ole pakko klikata auki. Siinä säästyt monelta pettymykseltä, mutta niitä joita tämä mun arkinen jauhanta kiinnostaa niin lukekaa ihmeessä. Tykkään postata kaikenlaista huonosta hyvään, ja tyhmästä ihanaan. Se on mun tapa käsitellä asioita ja hyväksyä kaikki tehdyt ja tekemättömät asiat. :) :(
Oo. Tulipas taas tollasta masis tekstiä. Espanjan reissuun siis jäätiin.. :D
Suomessa oltiin siis takasin siinä seuraavan vuorokauden aikana 00.30 ja bussi tuli hakemaan lentokentältä meijät 03.30. Kotiin saavuttiin pitkän reissun ja reissaamisen jälkeen aamulla ennen 7. Kotihommat tehtiin ennen nukkumaanmenoa. Omaan sänkyyn meneminen tuntui todella hyvältä ja nukahdettiinkin aika nopeasti. Kyllä Suomikin on vaan mahtava maa. :)
Ja se kotona häärääminenkin tuntui taas pitkästä aikaa tosi hyvältä. En edes muista milloin pelkkä pyykkääminen taikka siivoaminen tuntui niin hyvältä mitä silloin heräämisen jälkeen. Arkiaskareet <3
Tänään eli tämän postauksen julkaisu päivänä lähdettiin ajamaan kohti mussukan suvun mökkiä, taikka siis mökkejä. Heidän suvullaan on monia mökkejä kauniin järven rannalla. Ihana paikka tämäkin.
Alkuillasta saavuttiin tänne. Tai no oli kello jo silloin yli 8 kun tänne saavuimme mutta ihanan kesäinen vastaanotto. Linnut lauloi, aurinko paistoi, tyyni sää. Ihana rentoutumisen tunne valtasi heti mielen kun astuin auton ovesta ulos ja laskin jalkani maahan. Täällä jos jossain mieli lepää. Saa unohtamaan kaikki murheet. Jos siis sellaisia sattuu olemaan...
Täällä ollaan nyt ensi viikon puoliväliin saakka ja olen varma että meistä molemmat saa tyhjentymään mielen kaikesta stressistä, huolista yms.. Tuossa ennen saunaan menoa katsoin minun rakasta mussukkaani. Hän niitti mökin ympäristön ja hääräsi kaikenlaista perus hommaa mitä tehdään kun mökille saavutaan. <3 on niin suloinen, ihana, ssssshh (Seksikäs) ... ja tuplaten tai triplaten mukavampi mitä ikinä alkuaikoina saatoin edes odottaa. Maailman paras mies mulla. Ottaa mut aina joka asiassa huomioon, jaksaa hymyillä vaikka olisi vaikeaa tai mulla olisi huono päivä. Jaksaa kannustaa, ja ennen kaikkea jaksaa rakastaa. Kaikki ei tämmöistä pölhöä välttämättä jaksaisi rakastaa. Osaan mä välillä olla oikea pönttö ja pöllö. Mitä kaikkia niitä nyt onkaan :D :D :D
Vähän aikaa sitten tultiin saunasta. Nyt miekkoseni grillaa meille yöpalaa ja mä yritän saada tätä postausta valmiiksi jotta voin painaa vihdoinkin julkaise nappia. Siitä se mun rentoutuminen alkaa kun saan tämän valmiiksi. Voin hyvillä mielin nauttia taas tästäkin lomasta, ilman mitään kiirettä ja huolen häivää..
Tämäkin teksti on taas vähän sitä ja tätä. Äsken tuossa aiempia rivejä selaillessani mietin voinko julkaista tätä tekstiä mutta omapahan on tekstini ja asiani. Joten ihmiset, lukekaa taikka älkää. Samapa tuo. Tämä blogi kertoo MUN elämästä ja siitä miten onnellinen olen. Älkää edes yrittäkö millään tavoin ottaa multa mun onneani pois. Vihdoinkin kun olen sellaisen saanut.
Ehkäpä nyt klikkaan tuota nappia jotta pääsen syömään rakkaani valmistamaa ihanaa ateriaa, kynttilän leimuessa ja hyvän musiikin soidessa taustalla. Elämä voittaa taas....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)