Taas oli ihan pakko käydä kirjottamassa kun tietokone ammotti auki tässä pöydällä. Jotenkin tuntuu siltä että mielessä olisi vaikka mitä ja vaikka miten paljon asiaa mutta silti pää lyö tyhjää kun tarttis sitä paperille rustata. Tuli vaan sellainen olo että on pakko päästä kirjottamaan. Taidan olla tulossa vanhaksi, koska kirjoittaminen on jo niin iso osa mun elämääni. En tiedä. Joka tapauksessa, aamu alkoi ihanasti. Sai herätä oman kullan kainalosta, hyvin nukutun yön jälkeen, vaikka myöhäiseksihän se menikin. Tosiaan mökillä ollaan, eilen illalla saunottiin, ja hyvältä se kieltämättä tuntuikin, mikä onkaan ihanampaa kuin rentoutua järven rannalla kylmä juoma kourassa ja ihana ihminen vierellä. Onnekas olen. En ajatellut että enää ikinä voin entisen liittoni jälkeen rakastua kehenkään, olin meinaan ihan 100% varma siitä, mutta niin se amor vaan nuolensa minuun laukaisi ja PAM, sitten sitä oltiinkin jo menossa. Totta kai olen myös rakastanut ihanien lasteni isää silloin aikanaan, mutta niin kurjalta kuin se tuntuukin sanoa ja pahalta, niin rakkaus minun puolelta lopahti jossain vaiheessa ja kaikki jotenkin muuttui.. Välitin hänestä ja välitän edelleen, onhan hän aina osa minun perhettäni, siitä ei koskaan pääse yli eikä ympäri ja haluan olla hänen kanssaan tekemisissä, ihan lastenikin takia ja itseni tietenkin. Hän on minulle todella ihana ja kultainen ystävä. Mitään pahaa sanottavaa minulla ei hänestä ole, hän on hyvä ja parhain isä mitä äiti voi lapsillensa toivoa, mutta meidän liittomme on ohitse ja minulla on uusi elämä ja olen nyt onnellinen. Toivon että hänkin vielä löytää itselleen onnen ja jaksaa kaikesta huolimatta porskuttaa elämässä eteenpäin. Päivääkään en kadu että häneen joskus aikoinaan 10 vuotta sitten tutustuin, menin kihloihin, naimisiin, saatiin kaksi ihaninta lasta yms. Ne hetket ovat unohtumattomia eivätkä ikinä unohdu, eikä pidäkkään. Niitä muistoja kuuluu vaalia ja kunnioittaa.. Pidän hänestä, nyt ja aina. Sitä ei mikään rakkaus, uusi mies eikä mikään pysty muuttamaan...
Oho, mistäs taas tällainen tunteen purkaus tupsahti?! Taidan olla vähän liian rentoutunut koska ajatukset ovat tämmöiset ja mieli haahuilee täällä paratiisissa missä nyt olemme :)
Päivä on tähän asti mennyt ihanasti ja touhuten kaikenlaista. Tutustuin tänään vihdoin ja viimein <3 isovanhempiin ja he ovat todella mukavia ja ihania ihmisiä. Hänen isoisänsä on samanlainen herrasmies ja suloisuus mitä <3 on :P
<3 on tuolla ulkosalla ajanut nurmikkoa mökin ympäriltä, ja minä fiksuna tyttönä tein <3 vanhemmille palveluksen ja siivoilin jonkin verran mökin sisältöä. Matot tamppasin, pesin lattiat ja pientä pinta siivousta. Ihanalta tuntuu olla avuksi, vaikka ei niin hyvin vielä tunnekkaan heitä. Mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. Ihania ihmisiä <3 ympärillä kyllä riittää.
Tältä päivältä odotan, tai no illalta, illan hämärtyessä että pääsen kapuamaan puusaunan lämpimille lauteille, kylmän juoman kera, ja pääsee vilvoittelemaan järven rannalle, kuunnellen linnun laulua ja tyyntä järven pintaa. Hyvä ruoka kuuluu myös tähän iltaan, ja sen takia pitäneekin kohta kivuta autoon ja kipaista kauppaan ostamaan vähän ruokatarpeita iltaa varten.
Aurinko alkoi vähän pilkottamaan pilvien lomasta. Nyt on hyvä hetki aloittaa pian rentoutuminen ja akkujen lataaminen. Oman kullan kanssa, pelkkä hiljaisuus ja ihanat maisemat seurana.
Pahoitteluni taas ylimääräisestä tunteen purkauksesta.... Kiitän ....
"Aurinko laskee mailleen,
puiden hento kuiskaus häviää,
koskettaen hiljaa veden pintaa.
Lintujen pieni viserrys kajahtaa korvaani,
tehden minusta epäluuloisen.
Onko minulla oikeus istahtaa?
Pilvet hiljalleen valuvat ohitse,
tehden ilmasta viileämmän
ja tunnen miten sisälläni kuohuu,
se onni, positiivisuus ja rakkaus.
Nämä asiat taistelevat keskenään,
luoden minulle sen vapauden ja rauhan,
mitä kaipaan. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti