Hei taas te kaikki vähän pienemmät ja ehkä suuremmatkin öhkö mönkiäiset :)
Aikaa on taas vierähtänyt viime kertasesta päivityksestä, jospa siis uutta tekstiä ilmoille.
Viime viikonloppu oli taas kerran aivan ihana. Paljon oli kaikenlaista tekemistä. Kuutamouinnilla me ei sitten käytykkään, koska käytiin paikallisessa ottamassa vähän nabandeerusta :D Jep, jep. noh, ei siitä sen enempää. Viikonloppuun mahtus ulkoilua, leffassa käyntiä, hyvää ruokaa ja LÄHEISYYTTÄ :)
Nämä lapsivapaat viikonloput on kyllä niin rentoutumiseen tarkoitettuja. Välillä tekee hyvää ihan vaan olla tekemättä mitään. Mutta sitten taas toisaalta ne viikot ja viikonloput kun pojat ovat kotona, niin kyllä sekin ihanaa on.
Tänään oltiin poikien ja <3 kanssa ulkoilemassa. Pulkkailu on niin ihanaa. Mee laik :) <3
On se vaan hienoa, miten sitä osaa arvostaa jokaista päivää ja varsinkin niitä rakkaita ihmisiä ketkä on sun ympärillä, osaa lohduttaa oikealla hetkellä, osaa iloita sun kanssa oikealla hetkellä ja osaa olla läsnä omalla tavallaan oikealla hetkellä. Mä niin rakastan mun lähimmäisiä.
Päivällä kattelin ihan extempore laivareissuja ja varailin tuossa pienen reissun, ihan vaan meille kahdelle. Päivä tukholmassa ja loput laivalla. Sitä siis odotellessa. :)
Ja ens viikolla taas pojat ovat isällään ni vielä ei tiiä mitä ohjelmaa sille viikonlopulle on luvassa. Eiköhän se selviä.
Annoin <3 joululahjaksi yhden juhlayön hotellissa. Hän sanoo että on jo varannut tämän yön meille kahdelle, mutta vielä ei ole tullut äkkilähtöä kohti hotellia. Vähäsen jännittää, koska saan pakata kamat kasaan ja istahtaa autoon. Siinä reissussa on sitä romantiikkaa. Kaikki herkut ja illalliset :)
Mun terveydentilaan ei kuulu juuta eikä jaata. Edelleen kaikki paikat särkee ja tuo selkäkin on välillä mennyt mun mielestä huonompaan suuntaan. Täytyy nyt tämä viikko katsoa, että jos kivut menevät huonompaan suuntaan, tästä mitä ne on nyt, niin sitten soittoa lääkärille josko sais sen lähetteen sinne magneettikuvalle että sais vähän selvyyttä tähän olotilaan ja kipuiluun.
Nyt olen laittanut itelleni sitä sähköä suurinpiirtein säännöllisesti, niin se nyt välillä auttaa ja välillä ei. Riippuu aika pitkälti päivistä, välillä huonompia päiviä ja välillä parempia.
Hurjalta vaan tuntuu, että näin nuori ja epäillään jotain välilevyssä olevia ongelmia. Jännittää ja pelottaa mitä tämä maailma tuo mulle vielä tullessaan.. Sen näkee vain elämällä päivän kerrallaan ja pelkäämällä jokaista päivää.. :(
tiistai 27. tammikuuta 2015
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
:)
Taas olis yks viikonloppu takana ja uus viikko alkaa.
Meijän luona oli mun nuorempi ihanainen pikkusiskoni viikonlopun kyläilemässä ja lapsosetki oli mielissään. Myös minä :) Onhan se ihanaa, kun tulee niin hyvin omien sisarustensa kanssa toimeen eikä tarvi riidellä ja nahista joka asiasta..
Ulkona suht nätti ilma, mutta niin perhanan liukasta että on melkee turha edes haaveilla siitä että pääsis ulkoilemaan. Tällä viikolla jo kaaduin tuon kipeän polveni päälle ku piti olla niin perhanan itsepäinen ja päätin lähteä kävellen sinne ekaan fysioterapiaan ja siellä matkalla sitte kaaduin ja loukkasin itteni, taas kerran.
<3 anto mulle motkotuksia ja sanos että oli eka ja vika kerta ku lähen käppäilee tonne liukkaasee kelii ilman autoa :D
Ens viikolla ois taas seuraava fyssari käynti ja seki vähän jo jännittää. Se että onko se sähkön antaminen tai tukiliivin käyttäminen antanu mulle mitään apua ni en menis sanomaan. Joo, no auttaahan se ehkä hetkellisesti mutta jatkuvasti saan pilleriä vetää nassuun että tää kipu vähän heltiäis. Sitte taas ootellaan että mitä ne seuraavaks mulle keksii.
Onneks mulla on positiivisen mielen omaava mies, koska multa sitä positiivisuutta ei juurikaan löydy. Aina ajattelen kaiken negatiivisesti, tai ainakin yritän olla vähän itsepäinen, mutta niin no. Jokaisella on omat mielipiteensä. Tosin, mulla aina väärät :D
Siskoseni tuossa jo lähti kotosalle ja nyt äijän köriläs ja pojat vetää päikkyjä ja minä pölhö hereillä vaikka saisin levätä tätä mun selkäänikin. Ja mitä mä teen, istun koneella ja näpytän :) URPO!
Ens viikkoa odottelen, enemmän ku mitään. Ens viikonloppuna pojat menee isälleen, ja meillä taas vähän suunnitelmia viikonlopun varalle. Aion ottaa kauan jo odottamat rakennekynnet, vihdoinkin ku ne saan, ja sitte olis taas tarkotus mennä vähän kuutamouinnille, leffaan ja syömään. Taas yks ensi-ilta tulossa ni pakko mennä kattomaan. Ja tuossa ku <3 kanssa juteltiin ni aiotaan tehdä loppu vuodesta sellanen kiva kollaasi missä on kaikki meijän jutut missä ollaan käyty, mitä ollaan tehty, ja mitä kaikenlaista meijän ekaan vuoteen on mahtunut. Ja niitä juttuja on paljon :)
Nyt jännään jo myös kesän ulkomaanmatkaa. Ollaan suurin piirtein päätetty yhdessä (yksimielisesti) kohteet mihin mennään ja eniten odotan viikon reissua Unkarissa, hotelli ja kaikki herkut viikon ajaksi. Pelkästään vaan me kaks ja ihanan romanttinen kaupunki.. Oij, oij. :P
Sitä siis odotellessa..
Meijän luona oli mun nuorempi ihanainen pikkusiskoni viikonlopun kyläilemässä ja lapsosetki oli mielissään. Myös minä :) Onhan se ihanaa, kun tulee niin hyvin omien sisarustensa kanssa toimeen eikä tarvi riidellä ja nahista joka asiasta..
Ulkona suht nätti ilma, mutta niin perhanan liukasta että on melkee turha edes haaveilla siitä että pääsis ulkoilemaan. Tällä viikolla jo kaaduin tuon kipeän polveni päälle ku piti olla niin perhanan itsepäinen ja päätin lähteä kävellen sinne ekaan fysioterapiaan ja siellä matkalla sitte kaaduin ja loukkasin itteni, taas kerran.
<3 anto mulle motkotuksia ja sanos että oli eka ja vika kerta ku lähen käppäilee tonne liukkaasee kelii ilman autoa :D
Ens viikolla ois taas seuraava fyssari käynti ja seki vähän jo jännittää. Se että onko se sähkön antaminen tai tukiliivin käyttäminen antanu mulle mitään apua ni en menis sanomaan. Joo, no auttaahan se ehkä hetkellisesti mutta jatkuvasti saan pilleriä vetää nassuun että tää kipu vähän heltiäis. Sitte taas ootellaan että mitä ne seuraavaks mulle keksii.
Onneks mulla on positiivisen mielen omaava mies, koska multa sitä positiivisuutta ei juurikaan löydy. Aina ajattelen kaiken negatiivisesti, tai ainakin yritän olla vähän itsepäinen, mutta niin no. Jokaisella on omat mielipiteensä. Tosin, mulla aina väärät :D
Siskoseni tuossa jo lähti kotosalle ja nyt äijän köriläs ja pojat vetää päikkyjä ja minä pölhö hereillä vaikka saisin levätä tätä mun selkäänikin. Ja mitä mä teen, istun koneella ja näpytän :) URPO!
Ens viikkoa odottelen, enemmän ku mitään. Ens viikonloppuna pojat menee isälleen, ja meillä taas vähän suunnitelmia viikonlopun varalle. Aion ottaa kauan jo odottamat rakennekynnet, vihdoinkin ku ne saan, ja sitte olis taas tarkotus mennä vähän kuutamouinnille, leffaan ja syömään. Taas yks ensi-ilta tulossa ni pakko mennä kattomaan. Ja tuossa ku <3 kanssa juteltiin ni aiotaan tehdä loppu vuodesta sellanen kiva kollaasi missä on kaikki meijän jutut missä ollaan käyty, mitä ollaan tehty, ja mitä kaikenlaista meijän ekaan vuoteen on mahtunut. Ja niitä juttuja on paljon :)
Nyt jännään jo myös kesän ulkomaanmatkaa. Ollaan suurin piirtein päätetty yhdessä (yksimielisesti) kohteet mihin mennään ja eniten odotan viikon reissua Unkarissa, hotelli ja kaikki herkut viikon ajaksi. Pelkästään vaan me kaks ja ihanan romanttinen kaupunki.. Oij, oij. :P
Sitä siis odotellessa..
torstai 15. tammikuuta 2015
Torstai 15.01.2015.
Täällä taas. :)
Eilen oli sitten se kauan jännitetty eka fysioterapia-käynti ja sain myös ne labra vastaukset missä tuli käytyä.
Labrat oli kaikki ihan ok, hb:kin oli 150 :D ..
Jep. Fyssarilla kävin ja siellä tehtiin pientä haastattelua, ja seisoskeltiin ja katteltiin mitä lähetään mun suhteen tekemään. Uuden ajan sain viikon päähän ja sieltä tätinen antoi mulle sähköstimulaattorin ja tukiliivin, mitä käytän kotona säännöllisesti viikon ajan. Jos nämä ei tepsi tämän viikon aikana mitenkään, niin sitten tehdään taas jotain muuta.
Nyt tälläkin hetkellä selässä on se sähköstimulaattori kiinni ja jännältä tuntuu kun antaa puolen tunnin verran pientä sähköiskua kipeisiin lihaksiin.
Fysioterapeutti jutteli mulle että näiden oireiden perusteella mulla olisi välilevynpullistuma tuolla selässä ja jonkinlainen hermojumitus. Joku hermo on niin pinteessä että aiheuttais nää kaikki kivut.
Nyt olen jättänyt päivisin vähän lääkkeitä ottamatta, jotta pystyisin hahmottamaan vähän sitä että milloin ja miten, sekä missä kipua esiintyy. Öisin otan Panacodin, jotta saisin nukuttua, päivät kun kuitenkin ovat aika rankkoja, pikkuisten kanssa kun saa touhuta.
Toivon nyt kuitenkin että jossain vaiheessa saisin kunnon selvyyden tähän kipuun..
Eilen oli sitten se kauan jännitetty eka fysioterapia-käynti ja sain myös ne labra vastaukset missä tuli käytyä.
Labrat oli kaikki ihan ok, hb:kin oli 150 :D ..
Jep. Fyssarilla kävin ja siellä tehtiin pientä haastattelua, ja seisoskeltiin ja katteltiin mitä lähetään mun suhteen tekemään. Uuden ajan sain viikon päähän ja sieltä tätinen antoi mulle sähköstimulaattorin ja tukiliivin, mitä käytän kotona säännöllisesti viikon ajan. Jos nämä ei tepsi tämän viikon aikana mitenkään, niin sitten tehdään taas jotain muuta.
Nyt tälläkin hetkellä selässä on se sähköstimulaattori kiinni ja jännältä tuntuu kun antaa puolen tunnin verran pientä sähköiskua kipeisiin lihaksiin.
Fysioterapeutti jutteli mulle että näiden oireiden perusteella mulla olisi välilevynpullistuma tuolla selässä ja jonkinlainen hermojumitus. Joku hermo on niin pinteessä että aiheuttais nää kaikki kivut.
Nyt olen jättänyt päivisin vähän lääkkeitä ottamatta, jotta pystyisin hahmottamaan vähän sitä että milloin ja miten, sekä missä kipua esiintyy. Öisin otan Panacodin, jotta saisin nukuttua, päivät kun kuitenkin ovat aika rankkoja, pikkuisten kanssa kun saa touhuta.
Toivon nyt kuitenkin että jossain vaiheessa saisin kunnon selvyyden tähän kipuun..
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Keskiviikko 7.1.2015
Heipä hei.
Nyt on taas ollut aika jännä viikko takana päin ja varsinkin tämä päivä. Viikko sitten varasin itelleni ajan lääkärille jatkuvien ja tosi kipeiden selkäsärkyjen vuoksi ja tänään oli se päivä kun siellä kävin. Vihdoinkin.
Nää viimeiset päivät on ollu ihan hirveitä ja kivut ihan sietämättömiä. :/
Koko selän lihakset on ihan kipeinä ja jäykkänä. Öisin ja varsinkin aamuisin kipu on kaikkein pahin ja kun yrität nousta ylös sängystä niin se jo itsessään tuntuu kamalalta.
Jep. Itse epäilin kun jo koko viime viikon olen netistä näitä omia diagnooseja lukenut, että mulla olis selkärankareuma, mutta sen lääkäri sulki heti tai ainakin toistaseks pois kunnes oon labrassa käynyt ja saanut sieltä vastaukset.
Tänään tosiaan tuli lekurilla käytyä ja sieltä passitettiin labroihin, mitkä ovat ens viikolla, ja sitten annettiin 3 eri kipulääkettä että pystyisin jatkossa olemaan vähän paremmin ilman tätä jatkuvaa kipua, myös lähete kirjotettiin fysioterapiaan. Ja nyt tosiaan epäilevät välilevytyrää, mikä jo ajatuksena tuntuu kauhealta, mutta minkäs teet. Ja nyt jos fysioterapia ei auta mun selkäsärkyihin ja saa tätä kiputilaa loppumaan niin niitten jälkeen saisin lähetteen Tyksiin jossa otettais magneettikuvat, ja pääsisin kirurgin kanssa juttelemaan josko se mahdollinen tyrä pitäis sieltä leikata.. Vähän pelottais.. Nyt vaan siis ootellaan ja pelätään pahinta.. :(
Hurjalta kyllä kieltämättä tuntuu että oon vasta 26-vuotias ja nyt jo kaikki mahdollinen tuntuu tulevan mulle ja saan kärsiä ties minkälaisista kivuista ja säryistä.
Muutenkin oon koko ajan ollut varpaillani, koska ikinä en voi tietää että josko tää selkäkipu menis vielä pahemmaks, vaikka tällä hetkellä tuntuu ettei nää säryt voi enää mennä pahemmaks.
Tänäänkin sain lääkäriltä päästyäni vielä kipulääkepiikin pakaraan ja sen olis pitänyt auttaa jotain mutta tuntuu ettei se vaikuttanu mitään. Ennen poikien päikkäreitä otin 2 erilaista lääkettä ja vielä niittenkin jälkeen tuntus siltä että säryt vaan jatkus.
Nyt oon tosiaan ottanu viimeks tänään päivällä ne särkylääkkeet ja nyt taas tuntuu kivut ihan sietämättömältä.. Pakko vaan jaksaa ja odottaa josko pääsisin pian sinne fysioterapiaan.
Kurjaahan se on ajatella niin, mutta toisaalta toivon ja uskon että tää kipu johtuis siitä välilevytyrästä jotta se saatais leikattua ja saisin nää kivut lopullisesti pois.
Nyt vaan odotellaan, odotellaan ja odotellaan. Tuomiota. :( :/
Edes jotain positiivista tässäkin päivässä kun pojat menevät isälleen yöksi niin saan taas itse hengähtää ja ehkä mennään <3 kanssa leffassa käymään. En tiiä..
Nyt on taas ollut aika jännä viikko takana päin ja varsinkin tämä päivä. Viikko sitten varasin itelleni ajan lääkärille jatkuvien ja tosi kipeiden selkäsärkyjen vuoksi ja tänään oli se päivä kun siellä kävin. Vihdoinkin.
Nää viimeiset päivät on ollu ihan hirveitä ja kivut ihan sietämättömiä. :/
Koko selän lihakset on ihan kipeinä ja jäykkänä. Öisin ja varsinkin aamuisin kipu on kaikkein pahin ja kun yrität nousta ylös sängystä niin se jo itsessään tuntuu kamalalta.
Jep. Itse epäilin kun jo koko viime viikon olen netistä näitä omia diagnooseja lukenut, että mulla olis selkärankareuma, mutta sen lääkäri sulki heti tai ainakin toistaseks pois kunnes oon labrassa käynyt ja saanut sieltä vastaukset.
Tänään tosiaan tuli lekurilla käytyä ja sieltä passitettiin labroihin, mitkä ovat ens viikolla, ja sitten annettiin 3 eri kipulääkettä että pystyisin jatkossa olemaan vähän paremmin ilman tätä jatkuvaa kipua, myös lähete kirjotettiin fysioterapiaan. Ja nyt tosiaan epäilevät välilevytyrää, mikä jo ajatuksena tuntuu kauhealta, mutta minkäs teet. Ja nyt jos fysioterapia ei auta mun selkäsärkyihin ja saa tätä kiputilaa loppumaan niin niitten jälkeen saisin lähetteen Tyksiin jossa otettais magneettikuvat, ja pääsisin kirurgin kanssa juttelemaan josko se mahdollinen tyrä pitäis sieltä leikata.. Vähän pelottais.. Nyt vaan siis ootellaan ja pelätään pahinta.. :(
Hurjalta kyllä kieltämättä tuntuu että oon vasta 26-vuotias ja nyt jo kaikki mahdollinen tuntuu tulevan mulle ja saan kärsiä ties minkälaisista kivuista ja säryistä.
Muutenkin oon koko ajan ollut varpaillani, koska ikinä en voi tietää että josko tää selkäkipu menis vielä pahemmaks, vaikka tällä hetkellä tuntuu ettei nää säryt voi enää mennä pahemmaks.
Tänäänkin sain lääkäriltä päästyäni vielä kipulääkepiikin pakaraan ja sen olis pitänyt auttaa jotain mutta tuntuu ettei se vaikuttanu mitään. Ennen poikien päikkäreitä otin 2 erilaista lääkettä ja vielä niittenkin jälkeen tuntus siltä että säryt vaan jatkus.
Nyt oon tosiaan ottanu viimeks tänään päivällä ne särkylääkkeet ja nyt taas tuntuu kivut ihan sietämättömältä.. Pakko vaan jaksaa ja odottaa josko pääsisin pian sinne fysioterapiaan.
Kurjaahan se on ajatella niin, mutta toisaalta toivon ja uskon että tää kipu johtuis siitä välilevytyrästä jotta se saatais leikattua ja saisin nää kivut lopullisesti pois.
Nyt vaan odotellaan, odotellaan ja odotellaan. Tuomiota. :( :/
Edes jotain positiivista tässäkin päivässä kun pojat menevät isälleen yöksi niin saan taas itse hengähtää ja ehkä mennään <3 kanssa leffassa käymään. En tiiä..
lauantai 3. tammikuuta 2015
Vuosi 2015 :)
Nyt siis tammikuun 3 päivä menossa ja vuosi 2014 vaihtunut uuteen ja mahtavaan vuoteen. Vuoden vaihde meni rauhallisesti kotona poikien ja <3 kanssa. Saunottiin, syötiin höyrynakkeja ja perunasalaattia, ja katteltiin koko ilta hyviä ohjelmia. Tinat jäi valamatta koska pojat väsähti aika aikasin ni ei mekään sitte viitsitty niitä kahdestaan tehdä. Jep.
Alkuilta meni vähän kiukunpuuskia ja höyryjä päästellen, mutta loppuilta meni kivasti vähän alkomahoolia maistellen. Enkä säästyny känneiltä ja viinapaukuilta. Huh. Äippä oli vähän pienessä sievässä. :P
Tosiaan, nyt siis vuos 2015 menossa ja hyvältä vaikuttaa. Vaikka vasta 3 päivä onkin menossa, mutta nytjo tuntuu että oltais edetty jo muutama kuukaus tästä uudesta ja paremmasta vuodesta.
Vähän hassulta tuntuu että miten yht äkkiä kaikki asiat kääntyy päälaelleen ja saat sitä uutta valoa sun elämääs. Viime vuos oli joo ihan kiva ja siihenkin vuoteen mahtus ties minkänäköstä tekstiä ja tapahtumia. Mutta nyt ku tarkemmin aattelen ja pohdin tässä, ni tämä vuos tuo ihan satavarmasti parempaa ja iloisempaa tulevaisuutta mun kohdalle mitä esim. viime vuos. Toki mä haluan muistella niitä aiempiakin vuosia lämmöllä enkä varsinkaan halua niitä unohtaa. Olihan mulla ennen tätä nykyistä ja uutta suhdetta niin 9 vuoden liitto takana. Niihinkin vuosiin mahtuu yhtä ja toista, niin iloista ku surullistaki muisteltavaa. Niitä siis muistelen lämmöllä..
Tästä vuodesta odotan aika paljon ja varsinkin isoja asioita. Nyt lähiaikoina oletan/ tiedän että mun elämässä tapahtuu iso käänne, ja se käänne saa mussa tuntumaan sellasta "perhosia mahassa"- efektiä. Koskaan ei tiedä että mikä se ison asian ajankohta on. Toivottavasti pian :)
Tälle vuodelle on myös suunniteltu aika paljon kaikenlaista. Sekä minä yksin että myös ollaan juteltu kaikenlaista <3 kanssa. Tämän vuoden aikana on tarkoitus pakata kimpsut ja kampsut ja karata johonkin lämpimään. Jossain kohtaa, jossain vaiheessa. :D
Se on kyllä outoa miten sitä ihminen osaa odottaa tulevia asioita eri tavalla mitä aiemmin. En tiiä että johtuuko se siitä että nyt olen onnellinen ja tunnen itteni rakastetuksi, vai siitä että kaikki on niin uutta ja jännää?
Olen myös suunnitellut laittavani koko elämäni uudelle radalle, jos näin voi sanoa. Uus koulutus ja työt kiinnostaa mua ja haluaisin enemmän ku mitään että saisin tehdä elämälläni sitä mitä eniten haluan; auttaa toisia hädässä olevia lapsia. Olen vakavasti miettinyt tukihenkilöksi ryhtymistä. Kyseinen "ala" kiinnostaa koska olen aina tuntenut sellaista tunnetta että haluan auttaa toisia kaikin mahdollisin tavoin. Olkoon sitten lapsia taikka aikuisia. Ja yksi suuri haaveeni on että saisin antaa perheen ja rakkautta jollekkin hylätylle pienelle lapselle taikka olla mahdollisimman lähellä tämmöistä ihmistä. Ehkä vielä joskus haaveeni toteutuu.
Tosin, aina rakkauttani riittää myös omille lapsilleni, nykyisille rakkaus pakkauksille sekä tuleville pienokaisille. Toivottavasti niitäkin tässä- ehkä jo lähiaikoina siunaantuu :)
Hmm. Onko blogi ja päiväkirja sama asia? Ei. Blogihan on kaikkien lukema ja päiväkirja taas ei. Joululahjaksi sain päiväkirjan jota tarttis kans jo alotella. Olen aina rakastanut kirjottamista. Ehkä siksi, että saan itsestäni paremmin irti ajatuksia ku taas se että juttelisin näistä asioista jollekkin naamatusten.
Elämä on täynnä kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa. Tällä hetkellä suurin rakkautta kantava asia mun elämässä on pojat, ja <3 jota rakastan enemmän kuin mitään.. Ja se rakkauden määrä ja kohde, en ikinä enää uskonu siihen että mä rakastuisin johonkin koska niin on vaan muutaman kerran ollut, mutta kuinkas kävikään. Olen saanu rinnalleni sellasen ihmisen, ketä aidosti välittää, musta ja pojista, ja haluaa jakaa kaikki ilot ja surut mun kanssa. Onhan tässä positiivista vaikka muille jakaa..
" Rakasta lähimmäistäsi, anna hänen sielunsa koskettaa ja hellin suudelmin ja kosketuksin osoita rakkautesi määrä toista kohtaan.. "
Alkuilta meni vähän kiukunpuuskia ja höyryjä päästellen, mutta loppuilta meni kivasti vähän alkomahoolia maistellen. Enkä säästyny känneiltä ja viinapaukuilta. Huh. Äippä oli vähän pienessä sievässä. :P
Tosiaan, nyt siis vuos 2015 menossa ja hyvältä vaikuttaa. Vaikka vasta 3 päivä onkin menossa, mutta nytjo tuntuu että oltais edetty jo muutama kuukaus tästä uudesta ja paremmasta vuodesta.
Vähän hassulta tuntuu että miten yht äkkiä kaikki asiat kääntyy päälaelleen ja saat sitä uutta valoa sun elämääs. Viime vuos oli joo ihan kiva ja siihenkin vuoteen mahtus ties minkänäköstä tekstiä ja tapahtumia. Mutta nyt ku tarkemmin aattelen ja pohdin tässä, ni tämä vuos tuo ihan satavarmasti parempaa ja iloisempaa tulevaisuutta mun kohdalle mitä esim. viime vuos. Toki mä haluan muistella niitä aiempiakin vuosia lämmöllä enkä varsinkaan halua niitä unohtaa. Olihan mulla ennen tätä nykyistä ja uutta suhdetta niin 9 vuoden liitto takana. Niihinkin vuosiin mahtuu yhtä ja toista, niin iloista ku surullistaki muisteltavaa. Niitä siis muistelen lämmöllä..
Tästä vuodesta odotan aika paljon ja varsinkin isoja asioita. Nyt lähiaikoina oletan/ tiedän että mun elämässä tapahtuu iso käänne, ja se käänne saa mussa tuntumaan sellasta "perhosia mahassa"- efektiä. Koskaan ei tiedä että mikä se ison asian ajankohta on. Toivottavasti pian :)
Tälle vuodelle on myös suunniteltu aika paljon kaikenlaista. Sekä minä yksin että myös ollaan juteltu kaikenlaista <3 kanssa. Tämän vuoden aikana on tarkoitus pakata kimpsut ja kampsut ja karata johonkin lämpimään. Jossain kohtaa, jossain vaiheessa. :D
Se on kyllä outoa miten sitä ihminen osaa odottaa tulevia asioita eri tavalla mitä aiemmin. En tiiä että johtuuko se siitä että nyt olen onnellinen ja tunnen itteni rakastetuksi, vai siitä että kaikki on niin uutta ja jännää?
Olen myös suunnitellut laittavani koko elämäni uudelle radalle, jos näin voi sanoa. Uus koulutus ja työt kiinnostaa mua ja haluaisin enemmän ku mitään että saisin tehdä elämälläni sitä mitä eniten haluan; auttaa toisia hädässä olevia lapsia. Olen vakavasti miettinyt tukihenkilöksi ryhtymistä. Kyseinen "ala" kiinnostaa koska olen aina tuntenut sellaista tunnetta että haluan auttaa toisia kaikin mahdollisin tavoin. Olkoon sitten lapsia taikka aikuisia. Ja yksi suuri haaveeni on että saisin antaa perheen ja rakkautta jollekkin hylätylle pienelle lapselle taikka olla mahdollisimman lähellä tämmöistä ihmistä. Ehkä vielä joskus haaveeni toteutuu.
Tosin, aina rakkauttani riittää myös omille lapsilleni, nykyisille rakkaus pakkauksille sekä tuleville pienokaisille. Toivottavasti niitäkin tässä- ehkä jo lähiaikoina siunaantuu :)
Hmm. Onko blogi ja päiväkirja sama asia? Ei. Blogihan on kaikkien lukema ja päiväkirja taas ei. Joululahjaksi sain päiväkirjan jota tarttis kans jo alotella. Olen aina rakastanut kirjottamista. Ehkä siksi, että saan itsestäni paremmin irti ajatuksia ku taas se että juttelisin näistä asioista jollekkin naamatusten.
Elämä on täynnä kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa. Tällä hetkellä suurin rakkautta kantava asia mun elämässä on pojat, ja <3 jota rakastan enemmän kuin mitään.. Ja se rakkauden määrä ja kohde, en ikinä enää uskonu siihen että mä rakastuisin johonkin koska niin on vaan muutaman kerran ollut, mutta kuinkas kävikään. Olen saanu rinnalleni sellasen ihmisen, ketä aidosti välittää, musta ja pojista, ja haluaa jakaa kaikki ilot ja surut mun kanssa. Onhan tässä positiivista vaikka muille jakaa..
" Rakasta lähimmäistäsi, anna hänen sielunsa koskettaa ja hellin suudelmin ja kosketuksin osoita rakkautesi määrä toista kohtaan.. "
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)