Uskomatonta. Puoli vuotta viimekertaisesta päivityksestä. Mihin hei tämä aika katoaa?
Puoleen vuoteen mahtuu vaikka ja mitä. Meille syntyi syyskuussa pienokainen, ja poikahan hänkin oli. Hän syntyi 10päivää ennen laskettua aikaa ja leikkauksen kanssa.
Aivan, mulle tehtiin eka sektio ikinä. Alunperin piti olla suunniteltu sektio hänen syntymästään seuraavana päivänä, mutta minulta meni lapsivedet kotona ja sitten lähdettiinkin ajelemaan Tyksiin katsomaan mitä siinä oikein tapahtuu.
Vauva oli kääntynyt ympäri ja itseasiassa pyöriskeli aika lailla siellä raskauden aikana. Suunniteltu sektio piti tehdä keskiviikko aamuna ja maanantaina illalla Tyksiin mentiin, ja sinne sitten jäin. Vauva oli kuin olikin kääntynyt oikein päin ja päätettiin kokeilla kuitenkin alakautta synnytystä. 👍
Supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla koska itselleni ei tullut omia vahvoja supistuksia millä olisi vauvan ulos pusertanut.
Saliin mentiin aamulla 10 jälkeen ja sinne sitte jäätiin toivoen että vauva pian sieltä syntyisi. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Päivän aikana siinä ponnistin ja kaikkeni yritin että saisin pienemme ulos. Mutta ei. Lääkäri päätti illalla puoli 7 aikoihin että kyllä me leikkaussaliin mennään ja otetaan vauva sillä tavoin ulos. Kivut olivat kauheita ja yritin koko ajan ponnistaa mutta eihän se siinä voinut syntyä koska oli niin ylhäällä. Siinä kohtaa se iski itsellekin vasta vasten kasvoja että hei, kohta olen vatsa auki leikkauspöydällä, ensimmäistä kertaa ja myös viimeistä ja se pelon tunne mikä oli päällä niin oli ihan hirveä. Pelkäsin eniten vauvan puolesta ja tietysti myös itseni.
Vauva syntyi syyskuun 17pvä klo 19.41 ja pojalla oli painoa huimat 4.812g ja pituuttakin 56.5cm. Iso poika.
Siinä sitten makasin onnellisena ja vihdoinkin kaikki kivut olivat poissa leikkauksen myötä. Kaikki, olin ihan turta. Ja se tuntui sillä hetkellä hyvältä kaiken sen kipuilun ja turhien ponnistusten jälkeen.
Olimme saaneet vihdoinkin pienokaisemme ulos.
Kotiin pääsin lauantaina 4 päivää leikkauksesta ja vauva olikin sitten vielä nelisen päivää minun jälkeeni keskolassa verensokereiden ja keltaisuuden tähden. Keltaisuus ei meinannut millään pysyä poissa ja hoitoakin annettiin varmaan likemmäs 5-10 kertaa. Kotiin kun vihdoin hänet saimme niin jouduimme myös siellä käyttämään vielä valopatjaa tarkkailun tähden ettei arvot nouse ja joka aamu kävimme verikokeilla pienen kanssa. On se kamalaa katsoa kun niin pientä pistetään. 😏
Kaikki meni kuitenkin ajan kanssa hyvin ja siitä kaikesta jäi positiivinen mieli. Vaikka lapsilukumme on nyt täynnä niin ei ole kirjaan kirjoitettu ettenkö voisi tuota uudestaan kokea. Tosin vähän eri mittakaavassa. 😂
Nyt hän tuhisee tuolla sängyssä ja iältään tänään tasan 3kk. Mihin se minun vauva kohta häviää.. 😬 Hän on niin mamin mussukka ja prinssi. On hän valloittava pakkaus.
Isoveikat on hienosti ottanut hänet vastaan eikä tälle meidän 2 vuotiaallekaan tullut mustasukkaisuus kohtauksia eli aika hyvin ollaan pärjätty.
Ja yksi asia mihin olen nyt panostanut, on imetys. Tänään tuli tosiaan 3kk siitä kun imetyksen aloitin ja edelleen aion sitä jatkaa. Hyvin vauva pärjäisi pelkän rintamaidon kanssa mutta olen välillä antanut myös korviketta jotta pääsisin itsekin käymään jossain ilman vauvaa ja näin ollen vapaa-aikakin yhdessä kumppanin kanssa myös onnistuu. Ja me kävimmekin murun kanssa laivalla ja tuntui todella hyvältä laittautua, syödä ja juoda hyvin, sekä nauttia siitä aikuisena olemisesta ja ennen kaikkea yhdessä olosta.
Kastetilaisuuskin tuossa jo oli ja murunen sai nimekseen Eevertti Eliel Anton. ❤️
Eevertti sanana merkitsee vahvaa, Eliel tuli muistaakseni Raamatusta ja Anton kulkee suvussamme. Eli mahtava ja merkityksellinen nimi murusella.
Nyt joulukin jo kolkuttelee oven takana. Viikko vielä pitäisi sinnitellä, mutta päätään saa kyllä tää äippä raapia että millä tavoin ehdin kaiken vielä tässä ajassa tekemään. Joulupukkiakin pitäisi käydä perjantaina moikkaamassa kun oli tullut viestiä että kilteille lapsille olisi lahjoja jotka pitäisi hakea 🤭 paljon on siis vielä puuhaa ennen tuota varsinaista päivää.
On se taas ihanaa nähdä lasten hymyt ja nauravat suut kun paketteja avataan. Tätä tämä vanhemmuus on kun osaa nauttia niistä pienistäkin asioista vaikka välillä menee asiat päin seiniä.. Rakastan lapsiani ja rakastan miestäni! 💞
Nyt on aika vaihtaa täältä näytön ääreltä sohvan uumeniin nauttimaan takan lämmöstä, miehestä ja kohta uunista tulevasta karjalanpaistista.
Palaan taas myöhemmin, mutta jos nyt ennen kuin puoli vuotta on taas mennyt 😂
-heidi-
