Joulukuuta, synnytystä, perhettä 💙

Uskomatonta. Puoli vuotta viimekertaisesta päivityksestä. Mihin hei tämä aika katoaa?
Puoleen vuoteen mahtuu vaikka ja mitä. Meille syntyi syyskuussa pienokainen, ja poikahan hänkin oli. Hän syntyi 10päivää ennen laskettua aikaa ja leikkauksen kanssa.
Aivan, mulle tehtiin eka sektio ikinä. Alunperin piti olla suunniteltu sektio hänen syntymästään seuraavana päivänä, mutta minulta meni lapsivedet kotona ja sitten lähdettiinkin ajelemaan Tyksiin katsomaan mitä siinä oikein tapahtuu.
Vauva oli kääntynyt ympäri ja itseasiassa pyöriskeli aika lailla siellä raskauden aikana. Suunniteltu sektio piti tehdä keskiviikko aamuna ja maanantaina illalla Tyksiin mentiin, ja sinne sitten jäin. Vauva oli kuin olikin kääntynyt oikein päin ja päätettiin kokeilla kuitenkin alakautta synnytystä. 👍
Supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla koska itselleni ei tullut omia vahvoja supistuksia millä olisi vauvan ulos pusertanut.
Saliin mentiin aamulla 10 jälkeen ja sinne sitte jäätiin toivoen että vauva pian sieltä syntyisi. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Päivän aikana siinä ponnistin ja kaikkeni yritin että saisin pienemme ulos. Mutta ei. Lääkäri päätti illalla puoli 7 aikoihin että kyllä me leikkaussaliin mennään ja otetaan vauva sillä tavoin ulos. Kivut olivat kauheita ja yritin koko ajan ponnistaa mutta eihän se siinä voinut syntyä koska oli niin ylhäällä. Siinä kohtaa se iski itsellekin vasta vasten kasvoja että hei, kohta olen vatsa auki leikkauspöydällä, ensimmäistä kertaa ja myös viimeistä ja se pelon tunne mikä oli päällä niin oli ihan hirveä. Pelkäsin eniten vauvan puolesta ja tietysti myös itseni.
Vauva syntyi syyskuun 17pvä klo 19.41 ja pojalla oli painoa huimat 4.812g ja pituuttakin 56.5cm. Iso poika.
Siinä sitten makasin onnellisena ja vihdoinkin kaikki kivut olivat poissa leikkauksen myötä. Kaikki, olin ihan turta. Ja se tuntui sillä hetkellä hyvältä kaiken sen kipuilun ja turhien ponnistusten jälkeen.
Olimme saaneet vihdoinkin pienokaisemme ulos.
Kotiin pääsin lauantaina 4 päivää leikkauksesta ja vauva olikin sitten vielä nelisen päivää minun jälkeeni keskolassa verensokereiden ja keltaisuuden tähden. Keltaisuus ei meinannut millään pysyä poissa ja hoitoakin annettiin varmaan likemmäs 5-10 kertaa. Kotiin kun vihdoin hänet saimme niin jouduimme myös siellä käyttämään vielä valopatjaa tarkkailun tähden ettei arvot nouse ja joka aamu kävimme verikokeilla pienen kanssa. On se kamalaa katsoa kun niin pientä pistetään. 😏
Kaikki meni kuitenkin ajan kanssa hyvin ja siitä kaikesta jäi positiivinen mieli. Vaikka lapsilukumme on nyt täynnä niin ei ole kirjaan kirjoitettu ettenkö voisi tuota uudestaan kokea. Tosin vähän eri mittakaavassa. 😂
Nyt hän tuhisee tuolla sängyssä ja iältään tänään tasan 3kk. Mihin se minun vauva kohta häviää.. 😬 Hän on niin mamin mussukka ja prinssi. On hän valloittava pakkaus.
Isoveikat on hienosti ottanut hänet vastaan eikä tälle meidän 2 vuotiaallekaan tullut mustasukkaisuus kohtauksia eli aika hyvin ollaan pärjätty.
Ja yksi asia mihin olen nyt panostanut, on imetys. Tänään tuli tosiaan 3kk siitä kun imetyksen aloitin ja edelleen aion sitä jatkaa. Hyvin vauva pärjäisi pelkän rintamaidon kanssa mutta olen välillä antanut myös korviketta jotta pääsisin itsekin käymään jossain ilman vauvaa ja näin ollen vapaa-aikakin yhdessä kumppanin kanssa myös onnistuu. Ja me kävimmekin murun kanssa laivalla ja tuntui todella hyvältä laittautua, syödä ja juoda hyvin, sekä nauttia siitä aikuisena olemisesta ja ennen kaikkea yhdessä olosta.
Kastetilaisuuskin tuossa jo oli ja murunen sai nimekseen Eevertti Eliel Anton. ❤️
Eevertti sanana merkitsee vahvaa, Eliel tuli muistaakseni Raamatusta ja Anton kulkee suvussamme. Eli mahtava ja merkityksellinen nimi murusella.
Nyt joulukin jo kolkuttelee oven takana. Viikko vielä pitäisi sinnitellä, mutta päätään saa kyllä tää äippä raapia että millä tavoin ehdin kaiken vielä tässä ajassa tekemään. Joulupukkiakin pitäisi käydä perjantaina moikkaamassa kun oli tullut viestiä että kilteille lapsille olisi lahjoja jotka pitäisi hakea 🤭 paljon on siis vielä puuhaa ennen tuota varsinaista päivää.
On se taas ihanaa nähdä lasten hymyt ja nauravat suut kun paketteja avataan. Tätä tämä vanhemmuus on kun osaa nauttia niistä pienistäkin asioista vaikka välillä menee asiat päin seiniä.. Rakastan lapsiani ja rakastan miestäni! 💞
Nyt on aika vaihtaa täältä näytön ääreltä sohvan uumeniin nauttimaan takan lämmöstä, miehestä ja kohta uunista tulevasta karjalanpaistista.

Palaan taas myöhemmin, mutta jos nyt ennen kuin puoli vuotta on taas mennyt 😂

-heidi-

Kesäkuun 2019 mietteitä :)

Lueskelin tuossa blogiani ja nyt viimeistään on jo pakko päivitellä uusimpia kuulumisia.
Viime päivitys on tehty lokakuussa 2018. Silloin oli keskimmäisen poikamme Eliaksen syntymäpäivä ja vietimme hänen syntymäpäiväjuhliaan.
Mistä pitäisi tämäkin aloittaa? :D

Nyt on taas joulut, laskiaiset, pääsiäiset, vaput ja kaikki muut vietetty. Alkuvuoteen mahtui Veetin 7-vuotis synttärit ja meidän nuorimmainenkin juhli tammikuussa jo 2-vuotis synttäreitään. Iso poika jo hänkin.
Alkuvuoteen mahtui myös paljon muutakin. Hain kouluun ilmanvaihtopuolelle opiskelemaan ja pääsinkin, mutta siihen liittyi pieni muuttuja matkalle miksi jouduin opiskelut keskeyttämään melkein heti alkutekijöihinsä.
Tammikuun 25 päivä tein positiivisen raskaustestin. Aivan, MEILLE TULEE SYKSYLLÄ VAUVA!!! :D
Tämä pienen pieni muuttuja muutti aika lailla meidän tämän vuoden suunnitelmat. Laskettu aika pienokaisella on Syyskuun 27 päivä. Huh, huh. Enää vajaa 4kk jäljellä.
Kyllä tämän vauvamasun kanssa oleskelu näin kesähelteillä on tuskaa. Ihana asiahan raskaus on, mutta miksi aina kesiin osuu se pahin raskaus osuus. :D
Itsellänihän on nyt ennestään jo 3 pientä poikaa. -7, -5, ja -2 vuotiaat.
On heissä tekemistä ja perään katsomista, mutta yhtäkään heitä en vaihtaisi pois enkä muuttaisi mitään. On he vaan rakkaita <3

Syksyllä meitä on 6 henkeä tässä perheessä. Jännittää joo, pakko myöntää, että miten arki lähtee sujumaan, mutta onhan sitä muistakin selvitty, jotenka miksi ei tästäkin.
Syksyllä on paljon muutakin tulossa. Veeti aloittaa ensimmäisen luokan lähikoulussamme ja Elias esikoulun keskustassa.
Siinä on kaksi isoa asiaa meidän perheessä tulevan vauvan lisäksi, mitkä sekoittavat pakkaa entisestään.
Onneksi minulla on ihana aviomies mikä auttaa arjen haasteissa ja tilanteissa. Ilman häntä en olisi mitään, eikä voimavarani riittäisi mitenkään näihin kaikkiin asioihin.

Välillä tässä on ollut kyllä mieli ja voimavarat pahasti koetuksella.
Lasten haasteet arjessa, ylipäänsä arjen pyörittäminen, oma vointi näin raskausaikana ja vielä näin kesällä, yhteisen ajan puuttuminen mieheni kanssa (se romanttinen lässynlää aika pusujen ja halien merkeissä), miehen työn tuomat haasteet arkeen, talouden pyörittäminen, ym ym. Onhan näitä.
Me olemme olleet yhdessä tänä vuonna jo 6 vuotta. Aika on mennyt kyllä tosi nopeasti.
Vaikka nämäkin haasteet päivittäin tulee eteeni, niin saan sen tuen mieheltäni mitä tarvitsen ja hän auttaa parhaansa mukaan.
Lasten kanssa on rankkaa, sen myöntää varmasti jokainen vanhempi. On päiviä kun kaikki menee hienosti ja päiviä kun kaikki menee suoraan sanottuna päin persettä.
Lapsemme osaavat kyllä käyttäytyä tarvittaessa, mutta pääsääntöisesti päivät menee komentaessa, välillä huutaessa, ja välillä itkien.
Arki, lapset, kaikki ne on pakko yhdistää eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Tätä se ihana vanhemmuus on :D

Tämä raskaus on ollut kyllä vuoristorataa. Alkuvuodesta mietin erittäin vakavasti, että onko tämä oikea ratkaisu tähän tilanteeseen pitää tämä pienokainen. Läheiset puhuivat minut ympäri ja lapsi sai jäädä kasvamaan massuuni. Tämän päätöksen jälkeen olen vähintään muutamia kertoja miettinyt kuukauden aikana että teinkö oikean ratkaisun. Itku on välillä ollut läsnä arjessa ja kaikki mahdolliset epäonnistumisen tunteet mitkä syksyllä eteeni tulee.
Nyt näin jälkikäteen mietittynä, kun tunnen jo pienen vauvelimme potkut kunnolla, niin enhän minä voi enempää rakastaa tätä tulevaa pientä kuin mitä rakastan. <3
Tänään on jo rv 24+4, pienen pienokaisemme liikkeet tulevat päivä päivältä vahvemmiksi ja sitä enemmän niistä nautin mitä vahvempia liikkeet ovat.
Iltaisin on ihana köllötellä sohvalla pitäen käsiensä välissä masua ja kuvitella vauvan masun päälle. En malta odottaa, että saan antaa rakkautani ja läheisyyttä tälle pienelle.
Ja hei, tämäkin pieni on POIKA :D
Pian meillä on oikea äijä valta talossa. Olen meinaan ainoa tyttö. Kissatkin ovat kaikki poikia :D
Saanpahan pitää itse ohjakset ja kurin käsissäni... :)

Ai että. Muutama päivä vielä niin miehen sekä latsten kesäloma alkaa. Seuraava kuukausi menee lasten kanssa kaikenlaista touhutessa. Tulevana viikonloppuna lähdemme ajamaan perheemme kanssa mieheni mökille. Kyllä, sinne ihanaan paikkaan mistä olen aiemmin kirjoittanutkin. Ahh, sielu lepää samantien kun sinne pääsen. Mikäli lapset antaa nauttia mökkeilystä :D
Viikko ollaan nauttimassa mökkeilystä ja tänä aikana käydään lasten kanssa Puuhamaassa ja kiertelemässä naapurikuntia.
Heinäkuun alussa pääsemme mieheni kanssa kahdestaa nauttimaan mökkeilystä ihan kahdestaan ja viettämään sitä lapsivapaata rakkaus lässynlää aikaa ja keskittymään nollaamiseen arjesta ja toisiimme. Sitä odotellessa.
Kesän aikana on tarkoitus käydä lasten kanssa vielä jossain muussakin hienossa paikassa. Ehkä eläintarha tai joku leikkipuisto ym. Haluan antaa lapsille ihanan kesän, mitä minä en sen ikäisenä saanut. Ehkä raha liittyi siihen, tai perheeni tilanteet (isä kännissä, perheriidat ym)
Rakastan perhettäni ihan valtavasti, vaikka se ei välttämättä aina äidistä näy. Äidillä on arjessa valtavasti haasteita mitkä pitäisi kestää. Äidinhän pitäisi aina hymyillä ja olla se esimerkki kaikille. Niinpä niin.. :D

Nyt on aika jatkaa muita asioita.
Täytyy pitää huolta että pieni saa ravintoa ja minä tärkeintä asiaa, LEPOA.
Siispä näkemiin ja ensikertaan.

- Heidi -