Jokaisellahan meillä on huonoja päiviä, vai onko?

Eipä varmaan tarvitse sen enempää näin tän tekstin alussa kertoa että mistä meinaan puhua.. jep. Tänään on ollut taas ihanan kamala päivä. Tai ainakin tähän mennessä. :/ aamusta asti kaikki asiat on ärsyttäny ja on tuntunu siltä ettei niin mikään asia jaksa kiinnostaa ja että kaikki mitä mä teen taikka ajattelen ni menee päin seiniä. Ymmärtäisin joo jos tänään ois maanantai, mutta ku ei. Sillon ihmisillä nyt saattaaki olla huonoja päiviä ku ovat viettäneet kivan viikonlopun ja sitte masentaa ku arki alkaa. :/
Ei, tänään onkin jo tiistai ja mulla on sellanen olo että viikko sais olla lopuillaan, tämä vaan siitä syystä että mieliala on aika alhaalla ja mikään ei vaan inspaa..
oon yrittäny tänäänki taas ajatella että joo, mulla on maailman paras mies, ihanat lapset ja asiat hyvällä mallilla mutta ei ni ei. Tuntuu ku pää sutis tyhjää ja päättäis vaan sen että nyt heidi sua täytyy masentaa ja pilata sun päivä. Perhana. Ja mähän vielä yritän nousta tästä suosta tän päivän puolella.
Tän huonon olon lisäks ja tän epätoivon plus kaikki muut tunteet tähä huomioiden ni aattelen sitä että ihan ku saisin kaikilla tavoin ja sanoin pahotettua jotenkin <3 mielen. Sekin on ollu pari päivää jotenki vähän etäisempi, tai sitte musta vaan tuntuu tältä. En tiiä. Tahallani en siis sano mitään kamalia asoita, enkä ees tiiä sanonko mutta aaargh. Ehkä tän päivän jälkeen tulee taas parempi päivä.
Mä niin ootan että mun antama joululahja <3 tulee pian käytäntöön. Mä niin tartten pienen irtioton ja sellasen rauhallisen hotelliyön ihanan ja tosi ihanan miehen kanssa. Josko se sais mun ajatukset positiiviseks.. ehkä..

Väsynyt, epävarma, omituinen maanantai :/

Täällä jälleen..
Tämä päivä on menny vähän enemmän ja vähemmän omituisesti. Tai no huonosti osittain tai jotain. Emmä tiiä. Vähän <3 kanssa ollu outoja hetkiä tänään ja ne alkoi jo oikeestaan eilen.
Mitään vakavaa sekään ei ole, mutta menneisyys vähän kummittelee ja on asioita mitä en uskalla ääneen sanoa. Tai kysyä toiselta. Mutta sen tiedän että mikään asia tai mikään muukaan voi meidän väliimme tulla. Rakkaus, sitä tässä suhteessa on ja löytyy. Omituista tästä tekee myös se, että tuntuu että suljen kaikki epämiellyttävätkin asiat ulkopuolelle meidän välisestä jutusta. Tai sanotaanko niin että kaikki murheetkin suljen pois tai ainakin yritän olla välittämättä.
Tänään saan tai no varmaan joudun keskustelun keskelle kun me jutellaan asioista mitkä mua on vaivannut ni tänään kun pojat menevät nukkumaan. Vähän jänskättää..

Onneks on jotain kivaakin. Veetillä oli sunnuntaina ne 3-vuotis synttärit. Vieraita tosin ei montaa käynyt koska exän puolelta isovanhemmatkin, siis poikien, jättivät tulematta koska eivät halua olla mun kanssa enää tekemisissä, sääli sinänsä koska mä haluaisin että pojat näkisivät myös heitä. Tämän meidän eron ei pitäisi antaa vaikuttaa poikiin ja niin tässä nyt jo on käynyt. Miettikää että mitä se on esim. Poikien rippijuhlissa tai muissa vastaavissa tilanteissa. Eivät varmaan sinnekkään tule, koska uuu, eivät halua olla mun kanssa tekemisissä tai nähdä mua ja nykyistä elämäntilannetta. :/
Ketuttaa..

No joo. Veeti sai kivoja lahjoja ja tykkäs kovasti äitin tekemistä herkuista ja niistä vieraista ketä täällä sattus käymään.

Pian pojat lähtee yöunille ja me aletaan todennäköisesti keskustelemaan asioista mitkä mua on tässä viime päivinä vaivannut. Eikä tämä toinenkaan osapuoli ihan parhaimmillaan oo ollut. Vähän masentuneen oloinen mutta taitaa johtua siitä kun ei tiiä mitä minä ajattelen.. huoh. Tähän kun saatais selvyys.. ehkä tänään.

Ihanaa ja vähemmän ihanaa keskiviikkoa :)

Böö taas. :)
Tänään esikoiseni täyttää 3-vuotta.
Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Tuntuu siltä kuin olisin ihan äskettäin ponnistanut pojan maailmaan ja elänyt sitä vauva-aikaa, mutta ei, poika on jo iso köriläs. Touhuaa ja leikkii omiaan ja kinailee kovasti veljensä kanssa. Ihana arki <3 :)
Aika menee kuin siivillä. Eliaskin täyttää jo pian 1,5v ja Veeti tänään jo 3. Huh, kohtahan minulla on jo pojat iältään 18 kun eivät enää tarvitsekkaan äitin apua tai hellää hoivaamista. :)
Pidän huolen että mun pojat saavat aina huomiota ja hellää hoivaa jos sitä tarvitsevat. Niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Äippä rakastaa teitä pojat, nyt ja ikuisesti.

Tänään tässä aamupäivän aikana tuli itelle taas sellainen jännä kiukun/ärsytyksen piikkiin menevä olotila. Kaikki asiat ärsytti ja noh, ärsyttää edelleen, mutta nyt jo mennään parempaan suuntaan, taas..
Onneks mulla on tämä toinen puoliskoni mikä jaksaa mua silti kattella vaikka tämmönen pösilö taas olenkin eikä jätä mua yksin pahan paikan tullen. On se toinen ihminen vaan sun elämässä korvaamaton asia, sitä ei kannata käsistään päästää. Enkä tarkota nyt sitä että <3 on hyvä mun lapsieni kanssa vaan muutenkin. Mä niin rakastan tätä ihmistä ja sitä luonnetta minkä hän omistaa.
Osittain mun kiukunpuuskat ja ärhentelyt liittyy autoon, mikä on tällä hetkellä rikki eikä ole varaa laittaa sitä kuntoon, ja sitte eilen illalla sain pahan allergisen reaktion niin sekin jotenkin omalla tavallaan saa taas miettimään sitä että mitä jos? ..

Nyt jo vähän parempi olo. Kaikki mun ihanat 3 poikaa täällä nukkuu ja itse keittelen päivällistä varten raaka-aineita, niin ja päivitän tätä blogia.
Olen huomannut että tää blogin kirjoittaminen ihan tosissaan auttaa. Pystyt ne vaikeimmatkin asiat, jos niitä on mielessä tai joku muu painaa, niin purkamaan ne tänne.
Eiköhän tämä tästä taas lähde suttaantumaan parempaan suuntaan. Ja niinhän se on, että jokainen päivä on erilainen. On huonoja ja hyviä päiviä. Ehkä mä vielä joskus saan elellä enemmän hyviä kuin huonoja päiviä. :/

Stressiä pukkaa.. Nyt tulevana sunnuntaina pidän Veetille 3-vuotis synttärit kotonamme ja sekin jännittää kun yhtään ei tiedä ketä tulee ja ketä ei.. Muutenkin taas tuntuu siltä että minä olisin joku häpeäpilkku koko suvussa. Sekä entisessä että vähän nykysessäkin. Noh, en anna näitten asioitten masentaa mua enempää.
Jatketaan positiivisella mielellä, tai ainakin yritetään..
Kiitän ja kuittaan..

Ihanat 3 päivää :)

Mä niin rakastan tätä tunnetta mikä mun sisällä nyt jyllää. :) samaan aikaan olen onnellinen, rakastunut, iloinen ja kaikkea muuta mahdollista mitä voi vaan olla. Nämä viimeiset 3 päivää on ollu niin täynnä naurua ja iloa.
Eli jospa vaikka kertois mistä on kyse etten vaa loista täällä sanallisesti :)
Jep. Me lähdettiin torstaina illalla laivalle (silja galaxy) teki baltic prinsessin iltalähtövuoron ja se tarkotti sitä että poikkeuksellisesti laiva olisi seuraavana päivänä koko päivän tukholman satamassa. Ekana iltana kuunneltiin ihania stand up koomikoita ja minä kun rakastan niin sitä huomiota niin siinäkin kävi sillai että jokainen koomikko otti mut juttuihinsa mukaan. Niin ja tietty tän <3 myös :) ollaan me vaan aika pari..
samana iltana tuli otettua vähän kaikenlaista viinasta ja aamuyöllä tuli nukuttua reilut 3h. Aamulla tarkotus nousta laivasta ulos ja käppäillä tukholman keskustaan kiertelemään. Todellisuudessa siinä kävi niin että päästiin siinä puolilta päivin vasta lähtemään kun tämä minun ihana ja huonompi puoliskoni oli hieman humalatilassa vielä. :)
Päivä meni kivasti tukholmassa kierrellen, tosin ensin österholmissa seikkailtiin ja eksyttiin muutamatkin kerrat mutta sitten löydettin paikallinen kiska mistä ostettiin metroa varten liput. Sen jälkeen alkoki sitte jo kaikki vähän paremmin luistamaan kun löydettiin kartta ja ihanat tunnelbanat :)
Päivän aikana ajeltiin metroilla ja naurettiin hölmöyksille. Ja ne perhanan ruottalaiset oli kyllä niin jostain.. tosin mukavia ovat mutta kielimuuri vähän hakusessa. Englannilla pärjättiin hyvin ja saatiinkin kaikki haluamamme jutut. Käytiin myös syömässä ihan super hyvää ruokaa ja otettiin paljon kuvia ihanasta gamla stanista. Kadut olivat kapeita ja siellä oli ihanan romanttisia rakennuksia. Suloinen kaupunki tuo tukholma kaiken kaikkiaan.
Ja niin. <3 löysi uskomattoman ihanan teen-juonti paikan. Medborgarplatsenissa on kauppakeskus mistä saa superhyvää teetä itse tehtynä alusta loppuun. Sinne siis ens kerrallakin. Meinaa satavarmaa on se, että meidät löytää vielä tulevaisuudessa uudestaan tukholmasta.
Siellä on vielä paljon nähtävää, varsinkin mulle ne kaikki ostoskeskukset :)
Toinenkin ilta meni laivalla vähän alkomahoolia nautiskellen ja kuunnellen hyvää musiikkia. Sinä yönä ei tullut nukuttua yhtään, joten univelkaa kyllä kertyi kahden vuorokauden aikana kiitettävästi. Ei haittaa, senkin edestä sain ihania muistoja taas kerrytettyä :)
Nyt kotosalla, <3 valmistaa jotain hyvää ruokaa ja mä saan vaan makoilla ja kärsiä grhm, huonosta olosta ja selkäsärystä. :/ kaikesta särystä huolimatta olen 100% onnellinen ja iloinen. Ja arvatkaapa mitenkä paljon mulla on jo suunnitelmia kesäkuussa tapahtuvaa unkarin reissua varten :)
Tämmönen mä oon, ikuinen haaveilija :)

Hei te risut ja männynkävyt :)

.. Lunta, lunta ja lunta. Tuntuu siltä kuin olisi lappiin eksynyt kun katselee ulos ikkunasta..
Eilinen oli kyllä kiva päivä. Ystäväni ja hänen koiransa olivat meillä kyläilemässä, pitkästä aikaa, ja oltiin pulkkailemassa koko poppoo. Hauveli veti poikia perässään pulkassa ja pojilla se vasta riemu olikin kun pääsivät vauhdissa menemään. :)
Noh, kyllä äippäkin sai nauttia katsellen poikien iloista naurua ja kikatusta.
Nyt vähän harmittaa kun Elias on pipinä, perus flunssa kierre on taas valloillaan ja nyt jo voin todeta että seuraavaksi veeti ja me aikuiset ollaan kipeenä. Tätä se perhe-elämä on. Kaikki ne pöpöt jyllää ja käy jokaisen ihmisen läpi. :)
Pojat menevät tänään isällensä ja minä lähden <3 kanssa laivalle ja siitä vasta kiva reissu tuleekin. Huominen päivä ollaan kokonaan tukholmassa ja käydään kiertelemässä ihanaa tukholmaa. Mee laik :)
Laiva tulee satamaan takas vasta lauantaina eli kaks iltaa armotonta biletystä. No ei vais. Vähän kuitenkin :)
Ihana viikonloppu siis taas tulossa ja voin taata että paljon ulkoilua luvassa. Sikäli mikäli mun selkä antaa myöden, ja niska. Taas meinaan eilen illalla oli ihan järkky kipu selässä ja niska on ihan lukossa. Tää ei sitte vaa mee ikinä ohi :/
Saas nähdä että miten kauan mä oikeesti kestän nää kivut mitä mulla on.
Loputon kierrehän tää tuntuu olevan. Oon käyny siellä selkäryhmässä mutta eipä tuo tunnu auttavan. Tarttis varmaan vaan ottaa ne magneetikuvaukset vastaan. Josko sinne vaan joskus pääsis..

Luminen tiistai :)

Jälleen kerran tänään herätessäni tuntui siltä, että jotenkin ärhäkkä tai suutahtanut olo itellä. Kaikki tuntui siltä, että menisi pieleen ja sen lisäksi kaikki mahdolliset asiat ärsyttää.
En tiiä mistä johtuu. Nyt parin päivän sisällä tämä selkä särkykin on taas mennyt vähän pahemmaksi. Tosin sähköhoitoakaan en ole antanut nyt pariin päivään ollenkaan, niin ehkä selkä ottanut siitä enemmän taas nokkiinsa. Btw, jotenkin pelkkä lasten läsnäolo ja <3 on nyt tällä hetkellä niin mahdottoman epätodellista. Tässähän nämä pyörii, en nyt voi sanoa että jaloissa, mutta en tiiä. Ehkä oon vaan nyt jotenkin suivaantunut.
Ohimenevää :D

Ulkona on tullut lunta nyt muutaman päivän sisällä ihan älytön määrä, ja juuri puhuttiin <3 kanssa josko tänään mentäis lasten kanssa pulkkamäkeen vähän viettämään yhteistä aikaa. Pojat tykkäis ja minä saisin raitista ilmaa kun saa seisoskella ja kattella poikien touhua. :)

Eilen illalla mun olotila oli mikä oli. Yht'äkkiä syömisen jälkeen vatta alkoi polttaa ja tuli semmoinen ihan kamala ja outo olo. Päässä tuntus ihan oudolta ja oli tavattoman huono olo. Onneks iltaa kohden kaikki tuntemukset meni ohi ja pääsi taas tavalliseen arki-iltaan kiinni.
Välillä sitä pakostakin ajattelee, että mitä jos jotain tapahtuu, ehkä seuraavana aamuna et enää herää sängystä, tai keskellä päivää sinulle tapahtuu jotain.. Nyt oon silloin tällöin miettiny tommosia, johtuu ehkä siitä että luen netistä kaikenlaisia kirjotuksia ja sitten ne jää uniin ja ajatuksiin kiemurtelemaan päästäen kaikki älyttömät ajatukset valloilleen mun pään sisälle. Tuskinpa mä ainakaan hulluksi oon tulossa, niinkuin jo sanoin ohimenevää.
Positiivisia asioita on hyvä olla elämässä, ja ne kannattaa pitää mielessä jos ajattelee pakostakin negatiivisia ajatuksia enempi mitä iloisia ja positiivisia. Muista se!

Ja onhan mun elämässä kaikki hyvin. Pojat, mitkä kasvaa koko ajan, ja oppii päivä päivältä jotain uutta. Siitä tulikin mieleen, että Elias (nuorempi poikani), on alkanut kävellä, jo pitkiäkin matkoja. Tätä on ihanaa seurata, kun tuntee onnistuvansa jossain ja saa olla ylpeä äiti. Ja minä olen ylpeä pojistani. Rakastan heitä enemmän kuin mitään, enkä antaisi ikinä itselleni anteeksi jos heille sattuisi jotain.
Äidin rakkaus, se on sitä jotain, minkä jokainen haluaa tuntea jossain kohtaa elämäänsä....