Vähän päivitystä taasen :)

Hei taas pitkästä aikaa te kaikki ihanat blogilaiset :)
Taas on tovi jostoinenkin vierähtänyt siitä kun viimeksi tänne ajatuksiani postasin. On ollut hyviä asioita sekä huonojakin asioita mielessä..
Joulu. Se meni hienosti ja mukavaa oli. Minä, <3, rakkaat poikani ja heidän isänsä, sekä minun isäni oli viettämässä rauhallista joulun aikaa kotonamme. Melkein kaikki ruuat värkkäsin kiireessä itse ja vielä tunti pari ennen toisten saapumista siivoiltiin hullun lailla. Kyllähän paikkojen täytyy nyt kiiltää herran jestas, ja vielä jouluna. Jep, ihme siivous intoilija. Tämmönen oon :)
Onkohan sellanenkaan hyvä vai huono asia? Toisaalta puhtaus on kaiken a ja o, mutta lapsiperhettä kun tässä ollaan niin taitaa sitä likaisuuttakin hyvä on olla. No, en tiiä.

Joulumyyjäiset meni miten meni. Tai no, enhän mä niitä ollenkaan sitte pitänyt. Muutamia kakkuja ja keksejä värkkäilin päivää edeltävänä iltana. Olin koko sen viikonlopun tosi kipeenä niin mielenkiinto koko touhuun oli aika nollassa. Sain kun sainkin entisen mieheni äidille myytyä leipomukset. Sai niistäkin sentään vähän "sivutuloa" :D Josko ens vuonna ois parempi tuuri ja pysyis terveenäkin vähän paremmin. Ellei tää huono karma seuraa mua lopun ikääni ja kaada kaikkee kuraa meikäläisen niskaan :/ Saas nähdä.

Tiedättekös että se odotuksen tunne kun jotain tiettyä asiaa oikein odottaa, ja se meinaa mennä mönkään niin miten kurjan olon se hetkellisesti saa.. onko se väärin ajatella asioista ne negatiiviset ja huonot puolet ensin? Pitäisikö aina näyttää itsestään ne positiiviset asiat ja hyvät puolet vaikka mieli sanoisi jotain ihan muuta?
Me ihmiset olemme kyllä ihmeellisiä. Onneksi elämässä tulee myös se positiivinen ajankohta kun kaikki asiat alkaa onnistumaan ja tuntee itsensä rakastetuksi. Ja jokaisen meidän elämässähän tulee hetkiä jolloin on onneton, surullinen, allapäin yms. Jokaisella ihmisellä on huonoja päiviä eikä niitä tarvitse erikseen selitellä kenellekkään. Puhu, puhu, puhu. Aina ei pysty tunteistaan puhumaan. Itse olen huomannut että kirjoittaminen auttaa ja on sellaista henkistä terapiaa. Tällä tavalla saan käsiteltyä itsessäni ne "huonot" ajatukset ja pystyn avoimesti selittämään mistä kaikki johtuu. Tai ainakin yritän.
Olen aina miettinyt koska elämässäni tapahtuu se suuri käännekohta mitä on koko elämänsä aikana odottanut. Onko se jo tapahtunut? Vai onko se vielä edessä päin. Noh, rakastuminen uudelleen on aina jännä ja vatsaa kutkuttava tunne. Mutta onko sekään se niin iso käännekohta mitä odottaa elämältään? Vai onko se naisella se hetki kun saa kuulla kantavansa sitä pientä uutta elämää vatsassaan? Entäpä uusi asunto, auto, tai vaikkapa uusi harrastus? Ei, sitä ei tiedä ennen kuin se tulee vastaan..
Tällä hetkellä mieli kuhisee ajatuksia. Onko niistä ajatuksista loppu viimeksi mitään hyötyä siihen todellisuuteen mitä elämässäsi käyt läpi. Avioero, kuolema, läheisen menettäminen, yms. Vaikka niitäkin ajatuksia miten paljon hoet mielessäsi, niin siitähän ei todellisuudessa ole mitään hyötyä. Aina voit ajatella ja hautoa mielessäsi mitä tahansa asioita. Mutta sitten se vasta kolahtaa vasten kasvoja kun ne tapahtuu omalle kohdalleen..

Huh. Vähän ajatukset taas poukkoilee. Rakastan, sitä sanaa hoen koko ajan mielessäni jotta muistaisin miten paljon välitän toisesta ihmisestä. Jännä tunne miten sitä tuntee huonoinakin päivinä kaipaavansa sitä toista siihen vierelle vaikka sillä hetkellä ärsyttäisi kaikki mahdolliset asiat. Se läheisyys on isoin asia mitä toiselta kaipaan. Ja en varmaan ole ainut ketä näin ajattelee. Mutta toisen on osattava olla hiljaa oikealla hetkellä. Puhuminen toki helpottaa, mutta ei siitäkään loppu peleissä mitään suurempaa hyötyä ole. Joko jompi kumpi sanoo jotain väärin ja tulee isompi riita, tai sitten asiat jää puoli tiehen kun kumpikaan ei tiedä mitä sanoa. Ehkä on vaan annettava tuulen kuljettaa ja antakoon sen näyttää missä vaiheessa purjeet taas kohoaa uudelleen.. Jokaiselle meistä on luotu se oikea polku mitä pitkin kävellä loppuun saakka. Sitähän emme tiedä koska polku päättyy. Jokaisesta päivästä on nautittava niinkuin se olisi viimeinen..

Täällä taas. Nyt on pieni hetki taas kulunut kun blogia oon kirjotellut. Nämä viime päivät on menny sairastellessa. Koko perhe kävi vatsataudin läpi ja itsellä sen lisäksi vielä flunssaa. :/

Eilinen päivä meni maatessa ja mitään tekemättä. 

Tänään on kaikki jo onneks paremmin ja jaksaa taas hymyillä ja nauraa. 

Sunnuntaina pidän myyjäiset ja nyt on jo torstai eikä leipomuksista ole vielä tietoakaan. Noh, vielä on aikaa ja lapset ku menevät isälleen perjantaina niin itellä on koko viikonloppu aikaa touhuilla leipomusten parissa. Toki sitä huomiota saa myös <3 , eikä ulkoilua parane myöskään unohtaa. Pitkä lenkki jossain metsässä tekee ihmeitä. :) 

Joulu on jo ovella. Niinpä onkin. Muutama päivä vielä. Lahjat on jo hankittu mutta nekin vielä paketointia vailla. Tosin <3:n lahjan haen ens viikolla. Siinäpä vasta naama venähtää kun pakettinsa availee. :P

Kunhan selviän näistä joulun kiireistä niin pääsen rentoutumaan vähän tuonne kylmemmälle seudulle. Vähän mökkeilyä, saunaa, lämmittelyä oman murun vierellä. Ihanaa joulun odotusta kaikille te ihanat blogilaiset. <3

Happy :)

Koko eilisen ja tämän päivän musta on tuntunu sellaselta että kaikki mitä sanon tai teen, ja nyt puhutaan ei niin mukavista asioista. Kaikki mitä oon manannu ja sanonu ni tuntuu siltä että ne on sitä mukaan myös tapahtunu. :/ vähän pelottavaa..
no, nyt kaikki hyvin. Yks pieni ajelu ja miten maailma voikaan muuttua ja varsinkin mieli ni niin paljon mitä mulla nyt. Mahtavan onnellinen olo :)
Maailma on aika jännä paikka, sattuu ja tapahtuu. Välillä niitä asioita mitä ei välttämättä halua tapahtuvan ni tuntuu silti tapahtuvan ja joskus taas jos oikein toivoo jotain ni sitte ei millään. Outoa.
Jospa me ihmiset alettais ymmärtämään tätä outoa maailmaa ja sitä miten outojakin asioita saattaa tapahtua, ihan käden käänteessä ja yllättäen.. oon kyllä monilta ihmisiltä kuullut että olisin jokseenkin pessimistin oloinen tapaus. Nainen, siis kaikki me naiset niin ollaanhan me aina jotenkin omalla tavallamme outoja ja pessimistejä.. vai tuntuuko tämä vaan siltä?

pohdintaa..

Jokseenkin outo mutta omalla tavalla ihana päivä takana. Paljon on tullu tehtyä ja mietittyä, varsinkin tulevia tapahtumia ja tulevaisuutta :)
Osaako ketään selittää mitä sana tulevaisuus oikeasti tarkoittaa? Kuka on joskus päättänyt että sana tulevaisuus määräytyy tulevien asioiden perusteella? Entä mitkä asiat kuuluvat tulevaisuuteen? Ei, ehkä meistä jokainen on velvollinen edesauttamaan tulevien asioiden tapahtumista. Tarkottaa ne sitten mitä tahansa. Ketäänhän meistä ei pysty päättämään sitä että milloin mitäkin tapahtuu tai miten/missä yhteydessä. Sattuman kauppaa sanon minä. Vähän niinkuin mun elämäkin. Asioita on tapahtunu, iloisia ja surullisia. Niin, no antaa olla..
jep. Mahtava päivä tosiaan takana. Hyvää ruokaa, ihanat jutustelut <3:n kanssa ja ehkä hän yrittää olla vähän turhankin salaperäinen tulevaisuutta koskien. Kääk! Joulu, uusivuosi, ylipäänsä tulevaisuus, varsinkin lähiviikot. Jännittää. Mitä mua koskien on suunniteltu? Miehet? Ne oudot, salaperäiset, ihanat yksilöt. Naisten voimavarat, turva ja rakkauden kohteet. Sitä te olette. Lausehan kuuluu näin että nainen ei pärjää ilman miestä. Pitäähän talossa olla se ihminen ketä kuuntelee naista ja tykkää olla käskytettävänä. :D
Hiljaisuus, lapset nukkuu, ihana olo <3:n vierellä. Tätä se rakkaus ja ihana tunne sydämmessä siis on. Tätä olotilaa ja läheisyyden tunnetta en ikinä halua kadottaa. Rakastakaa toisianne, vai miten se sanotaan? Rakkaus, onko se sanoja vai tekoja? ..

...

Täällä taas. Tämä päivä on ollut aika mielenkiintoinen taas. On ollut kivoja ja vähän ei-niin-kivoja asioita. Mutta niinhän se on että elämä se vaan heittelee, teet tai sanot sitten mitä tahansa. Itsehän jokainen omat valintansa tekee, mutta aina ei asiat mene omien suunnitelmien ja päätösten mukaan. :/
Tänään olen ollut super onnellinen. Olen saanut hyvän asian tänään osumaan kohdalleni ja nyt taas tuntuu siltä että kaikki sujuu niin kuin pitääkin.
Tosin nyt olen viime aikoina huomannut että huono karma tai ne huonot ajatukset mitä ajattelen ni on alkanu seuraamaan mua. Eli toisin sanoen, jos olen ajatellut jotain asiaa mikä saattaisi tapahtua esim mulle ni yks kaks se on pitänyt paikkaansa ja on jollain tavalla tapahtunut.. vähän pelottavaa..
miten ihmisen mieli voikaan olla niin salaperäinen? Se tekee miten haluaa ja saa ihmisen ajattelemaan juuri niin miten mieli sen näkee.
Ehkä kaikki vielä tästä alkaa suttaantua parempaan suuntaan. <3:n kanssa tuli myös pientä kinaa, mutta ne asiat on vaan sovittavissa. Ihmisten ei pitäisi antaa pienten riitojen tai vastoinkäymisten tulla väliin eikä niiden pitäisi antaa masentaa. Joskus tapahtuu huonojakin juttuja ja on huonoja päiviä.. miksi mieli tekee kepposiaan ja sekottaa taas pakkaa? Jännä kysymys. Siihen en osaa itsekkään vastata..

Aikainen lintu madon nappaa :)

Huomenta blogin lukijat :)
Ihana ilta, yö ja aamu takana. Kukon laulun aikaa heräilty, ihana ihminen vierellä. Pojat oli yön isällään, äippä sai hengähtää. :P
Onnellisuus? Mitä se oikeasti on? Ymmärtääkö ihminen milloin on oikeus olla onnellinen tai iloinen? Tämä kysymys pistää väkisinkin ajattelemaan sitä että miksi meidät ihmiset on luotu olemaan suhteessa, sinkkuna, naimisissa yms. Se tunne kun aamulla avaat silmäsi ja tunnet rakkauden ja onnen tunteen ni tuntuu hyvältä. Onko meillä oikeus siihen? On, jokaisella on oikeus siihen. Ketään toinen ei voi päättää sinun itsesi puolesta mitä saat tehdä tai ajatella. Ole oma itsesi ja tee miten itse parhaaksi näet. :)
1kk takana päin ja monta vielä edessä <3 aivan. Rakkaus, se mielen täyttävä tunne. Miten saa käpertyä toisen kainaloon, antaa mojovan suukon ja vastauksena saat halauksen. Oi voi.
Tunnen pitkästä aikaa eläväni ja toivon ettei tämä tunne lopu koskaan. Pitkät vuodet takana päin, on iloja ja suruja mutta nyt vaan porskutetaan eteenpäin, täysillä ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Tai no, onhan sitä kaikenlaista tapahtumassa ja se vakiinnuttaa tämän hetkisen elämän tilanteeni täysin ja voin olla varma että rinnallani oleva ihminen pysyy vierelläni niin hyvinä kuin huonoina päivinä. On hyvä laittaa oman elämänsä arvot ja asiat tärkeysjärjestykseen. Mieti mikä on oikein ja mikä on väärin. Meidät on luotu tekemään virheitä ja ne on tehty sitä varten jotta siitä voisi oppia ja tehdä jatkossa oikein. Olenko minä tehnyt elämässäni vääriä valintoja? Olenko minä yksi niistä ihmisistä jotka kokevat itsensä huonoiksi ihmisiksi? Kyllä, välillä.. tähän risukasaan on satanut vettä enemmän mitä paistanut aurinko..

IhanUuS :)

Iltaa.

Ajattelin alottaa tän kaikkien kehuman bloggaamisen. No, onha se jo aikakin :)

Jep. Elelen tavallista eronneen naisen perhe-elämää. Vuosia minulle on jo kertynyt 26 ja kaksi suloisen ihanaa poikaa on myös tullu synnytettyä. Toinen pojista on 1,1 vuotias ja toinen on 2 vuotta ja 10kk. 

Jospa vähän taustoja valaisis tähä että kaikki pääsee mun juttuihin kiinni. 

Eli eronnut siis olen.. olin melkein 9 vuotta entisen mieheni kanssa. Eropaperit jätin elokuun alussa. Jep, eli naimisissa tuli oltua. Vuosia kertyi viitisen vuotta. Tiet vaan yksinkertasesti erkani eikä mun kohdalla tunteet enää riittäny toista kohtaan.  :/

Lapset on aina ollu mulle kaikki kaikessa ja on vieläkin. Ne ei ikinä katoa mihinkään ja mun rakkauteni lapsiani kohtaan on pysyvää. Siihen väliin ei ketään eikä mikään ikinä pääse. Äippä rakastaa teitä mussukat. 

Oon tämmönen tavallinen tallaaja, kotiäiti ja tällä hetkellä onnellinen yksilö. Pitkään aikaan näin onnellinen en oo ollukkaan. Aivan, tähän kuvioon on tullut uusi osapuoli. :) tästä ei sen enempää. 

Tällä hetkellä elämä on tasaisesti radallaan menevää ja ihanan rauhallista. Elellään päivä kerrallaan, niinhän ne kaikki sanoo. Ja on tullu todettua että se myös kannattaa. 

Ajatelkaas. Mitä se ihminen joutuukaan elämänsä aikana kokemaan. On eroja, uusio perheitä, tavallisia ja onnellisia perheitä, ja vaikka mitä. Mutta miettikääpä sitä että minkä takia aina esim. Erotilanteessa jommasta kummasta osapuolesta haetaan sitä syntipukkia. Voihan se asia olla esimerkiksi niin että molemmissa on vikoja miksi liitto on murentunut taikka jos ero on ollut yhteinen päätös ja päätetty ettei halua satuttaa enää toista. Aivan. Ehkä me ihmiset ajatellaan kaikki asiat liian yksinkertaisesti ja näin ollen tehdään päätökset ja pään sisältä tulevat ennakkoluulot liian helposti. En tiedä.

Mun mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus omiin mielipiteisiin ja kaiken lisäksi se tärkein; olla onnellinen ilman että tuntee syyllisyyttä siitä mitä on tullut tehtyä taikka jäänyt tekemättä. Rakastakaa ihmiset toisianne ja tehkää ne tekemättömät asiat mahdollisiksi. Älkää itkekö sellaista mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Tehkää ne asiat! Olkaa onnellisia, ja kaikkein tärkein, eläkää. Eläkää niinkuin joka päivä olisi viimeinen. Kyyneleet ehtii vuodattamaan myöhemmin.. niinkuin minä. Suurimman osan elämästäni olen vuodattanut kyyneleitä. Sekä ilon mutta myös surun. Miksi ne kaikki kyyneleet? Siihen en osaa vastata..