Hei taas pitkästä aikaa te kaikki ihanat blogilaiset :)
Taas on tovi jostoinenkin vierähtänyt siitä kun viimeksi tänne ajatuksiani postasin. On ollut hyviä asioita sekä huonojakin asioita mielessä..
Joulu. Se meni hienosti ja mukavaa oli. Minä, <3, rakkaat poikani ja heidän isänsä, sekä minun isäni oli viettämässä rauhallista joulun aikaa kotonamme. Melkein kaikki ruuat värkkäsin kiireessä itse ja vielä tunti pari ennen toisten saapumista siivoiltiin hullun lailla. Kyllähän paikkojen täytyy nyt kiiltää herran jestas, ja vielä jouluna. Jep, ihme siivous intoilija. Tämmönen oon :)
Onkohan sellanenkaan hyvä vai huono asia? Toisaalta puhtaus on kaiken a ja o, mutta lapsiperhettä kun tässä ollaan niin taitaa sitä likaisuuttakin hyvä on olla. No, en tiiä.
Joulumyyjäiset meni miten meni. Tai no, enhän mä niitä ollenkaan sitte pitänyt. Muutamia kakkuja ja keksejä värkkäilin päivää edeltävänä iltana. Olin koko sen viikonlopun tosi kipeenä niin mielenkiinto koko touhuun oli aika nollassa. Sain kun sainkin entisen mieheni äidille myytyä leipomukset. Sai niistäkin sentään vähän "sivutuloa" :D Josko ens vuonna ois parempi tuuri ja pysyis terveenäkin vähän paremmin. Ellei tää huono karma seuraa mua lopun ikääni ja kaada kaikkee kuraa meikäläisen niskaan :/ Saas nähdä.
Tiedättekös että se odotuksen tunne kun jotain tiettyä asiaa oikein odottaa, ja se meinaa mennä mönkään niin miten kurjan olon se hetkellisesti saa.. onko se väärin ajatella asioista ne negatiiviset ja huonot puolet ensin? Pitäisikö aina näyttää itsestään ne positiiviset asiat ja hyvät puolet vaikka mieli sanoisi jotain ihan muuta?
Me ihmiset olemme kyllä ihmeellisiä. Onneksi elämässä tulee myös se positiivinen ajankohta kun kaikki asiat alkaa onnistumaan ja tuntee itsensä rakastetuksi. Ja jokaisen meidän elämässähän tulee hetkiä jolloin on onneton, surullinen, allapäin yms. Jokaisella ihmisellä on huonoja päiviä eikä niitä tarvitse erikseen selitellä kenellekkään. Puhu, puhu, puhu. Aina ei pysty tunteistaan puhumaan. Itse olen huomannut että kirjoittaminen auttaa ja on sellaista henkistä terapiaa. Tällä tavalla saan käsiteltyä itsessäni ne "huonot" ajatukset ja pystyn avoimesti selittämään mistä kaikki johtuu. Tai ainakin yritän.
Olen aina miettinyt koska elämässäni tapahtuu se suuri käännekohta mitä on koko elämänsä aikana odottanut. Onko se jo tapahtunut? Vai onko se vielä edessä päin. Noh, rakastuminen uudelleen on aina jännä ja vatsaa kutkuttava tunne. Mutta onko sekään se niin iso käännekohta mitä odottaa elämältään? Vai onko se naisella se hetki kun saa kuulla kantavansa sitä pientä uutta elämää vatsassaan? Entäpä uusi asunto, auto, tai vaikkapa uusi harrastus? Ei, sitä ei tiedä ennen kuin se tulee vastaan..
Tällä hetkellä mieli kuhisee ajatuksia. Onko niistä ajatuksista loppu viimeksi mitään hyötyä siihen todellisuuteen mitä elämässäsi käyt läpi. Avioero, kuolema, läheisen menettäminen, yms. Vaikka niitäkin ajatuksia miten paljon hoet mielessäsi, niin siitähän ei todellisuudessa ole mitään hyötyä. Aina voit ajatella ja hautoa mielessäsi mitä tahansa asioita. Mutta sitten se vasta kolahtaa vasten kasvoja kun ne tapahtuu omalle kohdalleen..
Huh. Vähän ajatukset taas poukkoilee. Rakastan, sitä sanaa hoen koko ajan mielessäni jotta muistaisin miten paljon välitän toisesta ihmisestä. Jännä tunne miten sitä tuntee huonoinakin päivinä kaipaavansa sitä toista siihen vierelle vaikka sillä hetkellä ärsyttäisi kaikki mahdolliset asiat. Se läheisyys on isoin asia mitä toiselta kaipaan. Ja en varmaan ole ainut ketä näin ajattelee. Mutta toisen on osattava olla hiljaa oikealla hetkellä. Puhuminen toki helpottaa, mutta ei siitäkään loppu peleissä mitään suurempaa hyötyä ole. Joko jompi kumpi sanoo jotain väärin ja tulee isompi riita, tai sitten asiat jää puoli tiehen kun kumpikaan ei tiedä mitä sanoa. Ehkä on vaan annettava tuulen kuljettaa ja antakoon sen näyttää missä vaiheessa purjeet taas kohoaa uudelleen.. Jokaiselle meistä on luotu se oikea polku mitä pitkin kävellä loppuun saakka. Sitähän emme tiedä koska polku päättyy. Jokaisesta päivästä on nautittava niinkuin se olisi viimeinen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti