Ajattelin alottaa tän kaikkien kehuman bloggaamisen. No, onha se jo aikakin :)
Jep. Elelen tavallista eronneen naisen perhe-elämää. Vuosia minulle on jo kertynyt 26 ja kaksi suloisen ihanaa poikaa on myös tullu synnytettyä. Toinen pojista on 1,1 vuotias ja toinen on 2 vuotta ja 10kk.
Jospa vähän taustoja valaisis tähä että kaikki pääsee mun juttuihin kiinni.
Eli eronnut siis olen.. olin melkein 9 vuotta entisen mieheni kanssa. Eropaperit jätin elokuun alussa. Jep, eli naimisissa tuli oltua. Vuosia kertyi viitisen vuotta. Tiet vaan yksinkertasesti erkani eikä mun kohdalla tunteet enää riittäny toista kohtaan. :/
Lapset on aina ollu mulle kaikki kaikessa ja on vieläkin. Ne ei ikinä katoa mihinkään ja mun rakkauteni lapsiani kohtaan on pysyvää. Siihen väliin ei ketään eikä mikään ikinä pääse. Äippä rakastaa teitä mussukat.
Oon tämmönen tavallinen tallaaja, kotiäiti ja tällä hetkellä onnellinen yksilö. Pitkään aikaan näin onnellinen en oo ollukkaan. Aivan, tähän kuvioon on tullut uusi osapuoli. :) tästä ei sen enempää.
Tällä hetkellä elämä on tasaisesti radallaan menevää ja ihanan rauhallista. Elellään päivä kerrallaan, niinhän ne kaikki sanoo. Ja on tullu todettua että se myös kannattaa.
Ajatelkaas. Mitä se ihminen joutuukaan elämänsä aikana kokemaan. On eroja, uusio perheitä, tavallisia ja onnellisia perheitä, ja vaikka mitä. Mutta miettikääpä sitä että minkä takia aina esim. Erotilanteessa jommasta kummasta osapuolesta haetaan sitä syntipukkia. Voihan se asia olla esimerkiksi niin että molemmissa on vikoja miksi liitto on murentunut taikka jos ero on ollut yhteinen päätös ja päätetty ettei halua satuttaa enää toista. Aivan. Ehkä me ihmiset ajatellaan kaikki asiat liian yksinkertaisesti ja näin ollen tehdään päätökset ja pään sisältä tulevat ennakkoluulot liian helposti. En tiedä.
Mun mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus omiin mielipiteisiin ja kaiken lisäksi se tärkein; olla onnellinen ilman että tuntee syyllisyyttä siitä mitä on tullut tehtyä taikka jäänyt tekemättä. Rakastakaa ihmiset toisianne ja tehkää ne tekemättömät asiat mahdollisiksi. Älkää itkekö sellaista mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Tehkää ne asiat! Olkaa onnellisia, ja kaikkein tärkein, eläkää. Eläkää niinkuin joka päivä olisi viimeinen. Kyyneleet ehtii vuodattamaan myöhemmin.. niinkuin minä. Suurimman osan elämästäni olen vuodattanut kyyneleitä. Sekä ilon mutta myös surun. Miksi ne kaikki kyyneleet? Siihen en osaa vastata..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti