Mahtaakohan tämä kirjottaminenkaan nyt tähän auttaa. Jotenkin taas vähän sellanen pää lyö tyhjää vaihe menossa mutta kuitenki sellanen olo että pitäis vähän mieltä tyhjentää. Jospa tää skriivaaminen sais mielen vähä oikeille raiteille taas. :/
Vettä, vettä ja aargh, vettä. Ulos ei olla päästy poikien kanssa tänään ollenkaan ja ollaan nyt sitte sen seurauksena löhöilty sisällä ja katteltu ohjelmia. Onhan seki elämää joo, mutta pidemmän päälle tylsää. Joo, mä valitan joka asiasta, mutta eiköhän mulla oo siihen oikeus. Jos mua ärsyttää ni mä puran sen jotenki muulla tavalla ku huutamalla tai kiukkuamalla. Kirjottaminen on hyvä vaihtoehto ja sille paperille saat vaikka millä mitalla kiukutella mutta aina se vaan kuuntelee ja ottaa vastaan kaiken mitä rähjäät. :D
Muutenki viime aikoina jotenkin sellanen olo, että kiukuttaa, raivostuttaa tai muuten vaan äree tunnelma. Siis omasta puolestani. <3 nyt on niin positiivinen ja jaksaa kannustaa sekä valaa sitä positiivista uskoa muhun. On mulla vaan ihana mies.
se jaksaa kattella tämmöstä kiukuttelevaa hölmöä ja jaksaa rakastaa. Mutta monet kerrat on sanonu vaan mulle että jokaisella on päiviä kun harmittaa eikä kaikki mee putkeen. Jep. Sen oon huomannut. Tänään aamupäivä alko suht hyvin mutta nyt alkuillasta taas kiukuttaa. Lapset ei, ne jaksaa hymyilyttää, onhan tietenkin niitäkin päiviä kun pienillä ja ärsyttävillä teoillaan saavat mut vähän tuohtumaan mutta se on tätä perhe-arkea. Äitiys ja sen tuomat ilot. <3
En tiedä. Jännittää, pelottaa ja jotain siltä väliltä. Ens viikolla mulla on se kauan odotettu magneettikuvaus toho mun selkään mutta niihinkin tulosten saamiseen menee aikaa koska tulevat niin hitaasti. :/ lupasivat kesäkuun puolessa välissä soitella vastauksista.
Se itse tutkimuski jännittää, ahtaanpaikankammo on aika suuri ja siksi saankin esilääkityksen ennen putkeen menoa.
Nyt taas viime päivinä selkä on kiukutellut enempi ja vähempi, mutta olen yrittänyt olla ottamatta särkylääkkeitä, koska niitäkin saa ottaa kiitettävän määrän jotta niistä olisi jotain apua. Btw. Taas perjantaina täydentämään mun lääkevarastot.
Oon niin kyllästynyt näihin kipuihin, lääkkeisiin, niiden tuomaan väsymykseen, ja odottamiseen. Tutkimuksia, lääkäreitä, yms. Tämän kuun lopulla taas fysioterapiaan. Sekin riemu taas alkaa uudestaan. Mä en vaa jaksa. Toivottavasti mun selästä löytyy jokin vika mikä lähtisi esim. Leikkauksella pois. Päästäis taas tästäkin paskasta eroon. Pelottaa vaan että olisi viittauksia jotenkin reumaan, koska mulla on joskus aikoinaan todettu pehmytkudosreumaa.
Miksi en vaan voi olla normaali ja elää normaalia elämää ilman lääkkeitä ja lääkäreitä. Niinpä. Siihen ei vastausta ole..
Onneksi on ihminen ketä kuuntelee mua, ei arvostele vaan jaksaa rakastaa ja olla läsnä just niin paljon mitä tarviikin. Hattua nostan hänelle. <3
Mä tiiän että taas valitin ja raivosin, mutta tätä tää elämä vaan on, jatkuvaa höpötystä ja voivottelua...
jospa tällä erää taas riittäis ettei ihmiset vallan ärsyynny muhun..
Anteeks, kiitän ja kuittaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti