Kurjalta tuntuu taas.. :/

Böö kaikki.
Mistä sitä taas alottais tän postaamisen. Kaikenlaista on taas ollu, sattunu ja tapahtunut.. :/
No, viime viikonloppu oli kyllä aika ihanan jännä. <3 pääsi perjantaina myöhään illalla vasta töistä ja jännättiin matkalla kun kävin hakemassa että toimiiko auto kotiin asti ku yhtäkkiä tuli jotain pientä vikaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin :)
Saunottiin, katteltiin telkkaa ja löhöttiin. Ja siis kyllä, pojat saivat viettää viikonlopun isänsä luona.

Tuntuu kurjalta poikien puolesta kun heitä saa jatkuvasti viedä paikasta toiseen. Mutta hyvin ovat pojat jo ymmärtäneet että heillä on kaksi kotia, äitin luona ja isin luona. Ja voi sitä riemua kun tietävät että pääsevät isänsä luokse. :)

Lauantaina sitten aamulla <3 ilmoitti että nyt ois se kauan odotettu hotelliyö varattuna että äkkiä pakkaamaan. Mä niin rakastan yllätyksiä. Ja niitä saa tämän miehen kanssa kokea. On mulla vaan maailman ihanin, ymmärtäväisin ja rakastettavin kumppani. :P
No joo. Laukut pakattuna ja sitte lähdettiin ruissalon kylpylään. Oli super ihana vuorokausi. Illalliset, aamiaiset yms kuuluivat hintaan. Ja voitte vaan kuvitella miten paljon lilluttiin altaissa. :D ja btw. Elämäni ekan kerran pääsin käymään solariumissa. Oli aika huippu kokemus..

No sitte vähän kurjempia juttuja. Mä innoissani päivitin tilani sunnuntaina miten ihana päivä mulla oli siihen asti ollut. Sen seurauksena sain kunnolla paskaa niskaan kun ihmiset alko ihan rankalla kädellä ruoskimaan mua netissä julkisesti. Raha-asiat ja ylipäänsä mun elämä kiinnosti muutamaa tiettyä ihmistä. Ihmiset ei ymmärrä miten pystyy säästämään. Ja vaikka me sitä 'tyhjästä' ollaanki tehty ni mitä sitte. Mä oon onnellinen, ja onnellisempi mitä pitkiin aikoihin ni onko ihmisten pakko yrittää pilata sekin mahdollisuus multa.. :(

Ja minähän hehkutan sitä saatanan espanjan matkaa jos haluan. Me tehdään niinku parhaaks katsotaan ja nautitaan jokainen päivä niinku se olis viimeinen. Ja joo. Tottakai pojat siihen kuuluu. Miten joku edes kehtaa sanoa että laitan omat tarpeeni poikien edelle?? Mitä hittoa. En ikinä. Poikia ajattelen ensisijaisesti että heillä on kaikki mitä tarvitsevat ja haluavat.

Nyt tuossa suunniteltiin että joku päivä tässä mennään koko pesue kylpylään polskimaan. Pojat tykkää ja me saadaan koko perhe jotain kivaa tekemistä yhdessä.
Ja kesäkuussa pitäis jossain kohtaa ottaa päivän reissu johonkin kivaan elämyspuistoon.
Ja jotkut sanoo ettei me tehdä mitään poikien kanssa. Mitä helvettiä??
Oon tainnu olla jossain valveunessa kun en ole kerta huomannut miten jätän muka pojat ulkopuolelle kodin askareista yms..

Ja kaiken lisäksi eiliset kommentit ja jutut saivat mulle niin pahan mielen että kun poikia tulin hakemasta niin purskahdin kamalaan itkuun ja ryntäsin mieheni halattavaksi. Miettikää ihmiset mitä toisista puhutte ja miten paljon sanoillanne loukkaatte ja satutatte.

Mulla on maailman ihanimmat lapset ja ihanin mies. Päivääkään en kadu että olen onnellisessa parisuhteessa ja tässä mua arvostetaan sellasena ku olen. Ei haukuta, huudeta, puhuta pahaa. Vaan rakastetaan ja välitetään. Voin juosta syliin jos tuntuu pahalta, saan suukkoja, halauksia ja kannustusta miten ihana nainen ja äiti olen. Sitä minä tarvitsen. Positiivisuutta tähän paskaan ja kieroon maailmaan...