Sumuista, pilvistä ja pienen pakkasen täyteistä huomenta kaikille.
On vielä aamu, pojat on viety päiväkotiin, ulkona koleaa, ja mielikin taas vähän järkkyy suuntaan jos toiseen. :/
Tosiaan. Eilen sain taas pojat luokseni viikon ajaksi. Tulivat siis isältään eilen. Pitkästä aikaa oli ihanaa kun sai käydä hakemassa pojat päiväkodista ja se hymy, mikä oli pojilla suunpielissä kun juoksivat mua kohti. :)
Eilen oli myös illalla poikien ensimmäinen vanhempainilta ja sieltä saatiin taas paljon hyödyllistä ja tärkeää tiedotetta.
Pojilla on nyt lokakuun aikana ensimmäinen kunnon valokuvaus päiväkodissa ja taitaa äippää jännittää enempi mitä poikia. Ihania valokuvia siis odotellessa. :)
Viime viikonloppuna tehtiin äitini, sisarusteni ja <3 kanssa kirppari kierros. Mukava reissu oli ja jotain pientä löytyikin. Saappaat, pojille vaatetta, mulle vaatetta yms. Olihan siellä kaikenlaista. Mua vaan ei sais päästää minnekkään, koska aina mä löydän jotain kivaa. Joko itselleni taikka muille. :P
Samana iltana sain myös yhden parhaimmista ystävistäni kyläilemään ja puhuttua kyllä tuli. Huomasin, että ei olla vähään aikaan nähty. Hän on ihana ja täynnä kultaa oleva ihminen. Hänelle on helppo puhua ja hän kuuntelee.
On ihanaa kun on tuollainen ihminen sun lähellä ja puhelinsoiton päässä :D
Nyt siitä tulee huomenna viikko kun aloitin lääkityksen. Päivät on mennyt tähän asti vähän tokkuraisessa olotilassa ja väsymystä on melkein koko ajan. Huomenna aloittelen isommalla annoksella. Vähän jännittää miten se muhun vaikuttaa, koska pienellä annoksella on jo ollut aika paljon vaikutusta. Jatkuvaa päänsärkyä ei ole enää ollut, mutta muita oireita on kyllä ollut senkin edestä. Olen nyt huomannut, että olen paljon 'vainoharhaisempi' mitä ennen. Ei välttämättä johdu lääkkeistä, mutta saattaa johtua. En tiedä. Suutun herkästi, pienistäkin asioista ja kaikki <3 ja mun välillä tuntuu tällä hetkellä hassulla tavalla vaikealta. Toivon mukaan tämä menee ohitse ja pystyisin taas olemaan se normaali ihminen.
Se luottamus, sanana jo itsessään on perhanan typerä. Luottaa tai ei. Toisella hetkellä pystyn luottamaan ja toisella hetkellä en. On myös aika lailla kiinni hänestä itsestään. Pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ja olla rehellinen. Enempää en suhteelta vaadi, luottamus ja rehellisyys! Ei pitäis olla vaikeeta.. prkl. :(
Torstaina olisi taas tiedossa terapiaa. Sekin jännittää jo hirveesti. Ja samalla reissulla pitänee liittää labra lähetteeseen vielä muutamia juttuja. Sinnekkin pitänee mennä. Tässä syksyn aikana tulee olemaan paljon menoa. Hyviä ja huonoja.
Nyt on mullakin onneks aikaa selvitellä päätäni, tunteitani, tuntemuksiani, ja eritoten sitä luottamusta yms. Sain kouluni kanssa järjestettyä asiat sillä tavoin, että saan toipua rauhassa. Tai ainakin yritän toipua. Aika sen näyttää.
Jokainen päivä on erilainen, mutta mun pääni sisällä se on joka päivä samanlainen. Niin kurjalta kuin se tuntuukin. Päässä on ties mitä, edelleen, ja välillä kaikki asiat tuntuu ylitse pääsemättömiltä. Että mä vihaan tätä tunnetta ja olotilaa. Mä niin haluaisin olla normaali pullantuoksuinen äiti. Sitä mitä mä olin joskus. :(
Viimeinen viikko on mennyt ajallisesti tosi nopeesti, mutta jos on vaan jatkuvasti sellainen loputtoman tyhjä ja väsynyt olo niin päivät kuluu silloin tosi hitaasti. Tekemistä olisi vaikka millä mitalla. Siivoomista, pyykkäämistä, kaikenlaisia kotiaskareita. Tällä hetkellä vaan pakolliset jutut on tehtävä, muihin 'ylimääräisiin' mulla ei oo voimia. Ainakaan nyt. :/
Ensi viikolla me lähdetään <3 kanssa rentoutumaan laivalle ja ollaan päivä tukholmassakin. Siitä reissusta olen pitkään jo 'haaveillut' ja varsinkin odottanut sitä matkaa. Kaiken pitäisi ensi viikolla mennä putkeen, mutta nyt jo eilen ja tänään meillä on ollut sellaista kismaa että saas nähdä onnistuuko yhtään mikään. Odotukset on itselläni ainakin kovat enkä haluaisi että mikään menee pieleen. Lupauksia on ensi viikon suhteen annettu, yllätyksiä mitkä ovat etukäteen mulle kerrottu ( no ei se enää yllätys kyllä ole, mutta kuitenkin ). Nyt vaan reissua odotellessa.
Ensi viikolla järkkään mun hyvälle ystävälle illanistujaiset. Sitä on myös ensi viikolla luvassa.
Nyt pitänee alkaa värjäämään tukkaa, koska perjantaina musta tulee pitkätukkainen.. kampaajalle siis menossa joo :D
Oho. Pieni romaani tuli taas. Tässä sitä tekstiä on taas, varsinkin niille selkäänpuukottajille, selän takana puhuville ja pahimmille juoruilijoille. Ei, heidi ei ole normaali vieläkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti