keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Argh. Nämä on taas näitä v-mäisiä päiviä kun mikää ei natsaa mun ajatusten kanssa yhteen. :/
Aamulla jo sain riidan aikaiseksi ennen kuin lähdin edes poikia viemään hoitoon. Ja sitä samaa on koko päivän jo jatkunut. Oon ollut tänään taas pahoin ahdistunut ja ilkee/kamala ämmä. Varsinkin <3 on saanut kärsiä taas mun tempauksista.
Mulla on nyt ollu koko tän viikon semmosia pahoja hetkiä kun huudan, ärjyn ja oon muuten vaan kamala. Tuntuu etten saa tätä olotilaa ollenkaan loppumaan.
Silmiin sattuu, tänään on taas tullut vuodatettua yksi, kymmenen, ja ties miten monta kyyneltä. Päätä särkee, väsyttää, harmittaa ja kaikkea tältä väliltä.
Silti vaikka oon tämmönen oikee bitch, ni rakastan ja halu rakastamiselle on tosi kova sekä palava.
Nyt vaan ajatus toisen paijaamisesta ja hellimisestä tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta. Tai no, johtunee varmaan taas tästä mun sisäisestä kiukku perse heidistä mille ei mikään oo vaan hyvä. :/
Mulla oli tällä viikolla se eka käynti mua helpottavassa paikassa. Ja koin siitä olevan sillä hetkellä vähän hyötyäkin. Sain purkaa kaiken sen pahan patoutuman ulos ja tunsin hetkellisesti hyvää oloa. Mutta nyt nämä pari päivää sen reissun jälkeen on ollut aivan hirveitä. Oon hirvee sekä itelleni että muille. :(
En jaksa mitään, mua ei kiinnosta mikään, en halua tehdä mitään yms. Toivottavasti on vaan ohimenevää ja saan taas sen normi onnellisen hömppä perse heidin takas ponkastua maan pinnalle.
Saatiin myös lisää tärkeitä vastauksia ja apuja. Viimeistään ensi vuonna saan olla aidosti onnellinen ja rakastunut, sekä täynnä tarmoa ja hymyä. Ja olen varma kun saan asiat kaikki jäämään taka-alalle ja historiaan, niin kaivan itse mun synkille ja mua tukahduttaville asioille ison ja syvän kuopan, potkasen ne sinne ja kasaan monta metriä multaa päälle. Nih! Kauaa ette mua enää saa satutettua.

Sitten yks iso asia on myös vainoharhaisuus. Sitä oon nyt viime aikoina viljellyt aika monesti ja aika lailla. Tuntuu itestäkin, tai tästä hyvästä heidistä siis, tosi pahalta kun edes ajattelen mitään olemattomia ja tyhmiä asioita millä ei todellakaan ole mtn merkitystä eikä ainakaan pitäisi koskea millään lailla meidän elämää.

Mutta. Näin. Joo. Siis.

Tällä siis taas mennään. Näillä tiimoilla tänään. Jospa huominen toisi taas positiivisuutta tähän mun aivolohkooni..

1 kommentti:

  1. Kävin kurkkaamassa tätä sun blogis kun kerroit siitä. Ja mulle voit kyllä kirjeessä purkaa olojas ihan hyvin :)
    Saat käydä vastavierailullakin jos haluut siellä mun blogissa se on kanssa päiväkirjamaisen tyylinen...

    VastaaPoista