Blaa-Blaa-Blaa...

Opiskelua, arjen pyörittämistä, lapset, harrastukset, ulkoilu, yms. kotiin liittyvät seikat. Näistä asioista mun arki koostuu.
Välillä tämän kaiken mahduttaminen arkipäivään tuntuu haastavalta, mutta siihen tottuu. Välillä onnistuu ja aikaakin vielä jää johonkin omiin kivoihin juttuihin, mutta välillä taas ei.

Nyt on taas ollut aika vauhdikas ja työntäyteinen kouluviikko ja viikko muutenkin.

Eilen aamullahan alkoi lipunmyynti Cheekin keikoille ja päätettiin sitten <3 kanssa ostella liput sinne. Noniin, nyt ihmiset miettii, että hyiiiii, jotain keekkiä kuuntelemaan, mutta, ISO MUTTA, en ole ikinä vielä ollut missään saatikka minkäänlaisissa konserteissa taikka keikoilla niin tällä on siis hyvä aloittaa. Ja onhan se Cheek ihan hyvä esiintyjä, ja ehkä aavistuksen verran hyvännäköinenkin :P

No joo. Koulupäivän päätteeksi eilen käytiin <3 kanssa ostoksilla ja mukaan tarttui nyt, VIHDOINKIN, se aikuisten värityskirja ja puuvärit. Mä eilen illalla koittelin kyniä ja värittämistä ja voin todeta muillekkin, että sellainen kannattaa kyllä hankkia. Ja se rentouttaa!! :)
Yhdessä kuvassa tosin tulee kestämään kauan ja mullekkin se on sellaista välillä tapahtuvaa, joten katotaan nyt, että jos edes viikossa saisi yhden kuvan väriteltyä. :D

Tämä viikko on mennyt aika lailla jännittäen huomista. Huomenna on perjantai, ja saadaan VIHDOINKIN apua ongelmiin mitä nyt on tässä tohinassa ollut. Jännittää, pelottaa ja vielä kerran pelottaa. Toivottavasti sieltä saadaan uusia ja hyviä uutisia. Takapakkia en enää kyllä kaipaa, sitä on ollut jo ihan tarpeeksi ja mielestäni olisin ansainnut jo vihdoinkin askeleiden kuljettavan mua eteenpäin.. :/
Huominen sen näyttää. Ja aika. Päivä kerrallaan.

Uskallanko kertoa. En tiiä. No, antaa mennä... Oon miettinyt häitä ja sen tuomia ihania järjestelyjä. Tosin, ihan ajankohtaa ne eivät nyt vielä olisi, mutta joskus kuitenkin. Ja nyt ihmiset joo miettii, että eihän ton akan viime erostakaan oo vielä ku vuosi, mutta mun mielestäni mä oon onneni ansainnut, koska haluaisin jo vihdoin ja viimein olla onnellinen. Omasta mielestäni en kyllä kenenkään lupia tarvitse mihinkään mitä teen, koska olen jo omillani enkä kenenkään holhottavan alaisena.
Olen jo vähän suunnitellut tulevia vuosia ja sen tuomia kivoja juttuja, kuten just häitä yms.
Musta vaan tuntuu jotenkin pahalta. Ihan kuin minulla ei olisi oikeutta onneen. Erityisiä syitä en tähän mainitse enkä kenellekkään ala perustelemaan yksityiskohtia, mutta jokainen miettiköön mielessään jos haluaa.

Nyt vielä hetken verran painetaan hommia koulunpenkillä ja sitten pääsisi taas ajamaan kohti kotia ja rentoutumaan mussun kainaloon. Lapsia on kyllä kieltämättä jo ikävä :( <3

Viikonloppua odottelen jo suunnattoman paljon, koska olen varannut mulle ja muruselle vähän hohtogolffausta, uimista ja leffaa :) Ja eilen päivällä murunen oli ilmeisesti suunnitellut jtn kivoja juttuja meidän varalle. Saas nähdä toteutuuko? :)

Hommat jatkuu...

-Heidi-