... :( ..

Viikkoja taasen vierähtänyt. Viikkoihin on mahtunut sekä iloja, että suruja. :/
Tätä kirjoittaessani sisälläni myllertää pelon sekainen, ahdistuksen ja surun pyörremyrsky. Tähän päälle vielä väsymys, niin avot, keitos on keitetty.
Viimeiset viikot ovat olleet laidasta laitaan meneviä ja sen ohella olen alkanut miettimään elämässäni olevia asioita taas kerran entistä enemmän. Mitä minä elämältäni oikeasti haluan?
Vielä viime viikolla olin hyvinkin varma elämäni sisällöstä ja tulevaisuudesta, mutta enää en tiedä.
Nyt on taas tullut liikaa takapakkia muutamia asioita kohtaan.
Tuossa keväällä löysin neliapilan. Senhän pitäisi tuoda minulle onnea, mutta mitä se tarkoittaa, kun onnen sijasta epäonni seuraa minua mihin vain menenkin ja mitä teenkin. Jotenkin epäreilua. Koitan kuitenkin olla kaikille ihmisille, ketkä ympärilläni hyrräävät, niin olla hyvä, iloinen ja positiivinen. Miksi sitten mun niskaan kaadetaan kaikki paska??

Viime viikonloppu oli ihana. <3 oli eilen syntymäpäivä ja halusin järjestää hänelle ikimuistoiset synttärit. Lauantaina värkkäilin ostosreissulla kaikenlaista ja valmiiksi jo mielessäni suunnittelin jos jonkinlaista yllätystä.
Eilinen päivä vietettiin Kustavissa telttaillen. Olin tehnyt ison piknik-korin täyteen kaikenlaisia herkkuja, eikä siitä puuttunut edes kuoharit ja suklaaseen dipatut mansikat. Kaiken kruunasi kultasen lämmin kainalo ja yhteinen aika ihan vaan köllötellen vierekkäin teltassa. Meri kohisi vieressä ja puun lehdet suhisivat yläpuolella. Kaikin puolin ihana ja mahti reissu takana ja iltasella oli myös ohjelmaa vielä kotona. Siitä tosin ei sen enempää näin "julkisesti" :D

Tänään aamulla pojat alotti sen kauan odotetun päiväkodin ja äitiä taisi jännittää paljon enemmän kuin heitä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin. :)
Poikien eka hoitopäivä oli mennyt tosi hyvin. Olivat syöneet ja nukkuneet hyvin ja kavereitakin olivat jo ekana päivänä saaneet. Jes. Äiti on pojistaan tosi ylpeä. Hienoa pojat. :)
Nyt menivät tyytyväisenä nukkumaan ja nukahtivat melkein heti sänkyyn mentäessä. Taisivat reppanat olla väsyneitä pitkästä päivästä.

Mulla oli viime yönä, kaiken sen ihanuuden jälkeen ja kahden keskisen ajan, niin tuli yht'äkkiä sellainen olo, että kaikki ei oo hyvin. Että toinen salailee jtn tai yms.
Tänään aamulla sain kuulla asioita, mitä en välttämättä olisi halunnut, ja se on saanut mun mielen tänään heittelehtimään ihan kunnolla. Olin päivällä pelon ja vihan sekaisessa mielentilassa. Itkin, paiskoin tavaroita, huusin ja olin täys persereikä ja kamalin tyttöystävä mitä ketään voi edes kuvitella. Pojat olivat hoidossa, niin eivät nähneet äitin käyttäytyvän kuin pikku lapsi. Tosin parisuhteessahan tulee sellaisiakin hetkiä että kaikki menee päin mäntyä, ja tekisi mieli vaan luovuttaa ja antaa kaiken olla.
Kävi sellainen hetkellisesti mielessä, mutta erotilanteet yms unohdin kyllä jossain kohtaa päivän aikana. :(
Luottamus on parisuhteen tärkein tekijä, ainakin omasta mielestäni. Nyt jotkut varmaan miettii, että eihän tuokaan akka oo mikään puhdas pulmunen missään tilanteessa. Jep. Virheitä oon tehnyt, ja katunut niitä sekä kadun edelleen. Yhä edelleen kärsin minun tekemistäni virheistä. Ne asiat ovat yksi iso vyyhti minun pienessä aivolohkossani ja sitä haluaisinkin alkaa purkamaan jotta voin suunnitella yhteistä tulevaisuutta <3 kanssa. Ensin pitää vanhat ja nämä uudet vastoinkäymiset ja luottamuspula kysymykset selvittää. Kuinka monta kertaa jaksan nämä samat asiat kerrata ennen kuin romahdan. Se on vain ajankysymys. Apua tässä kaivataan...

Aaargh. Mä oon niin väsynyt. Henkisesti ja fyysisesti. Onneks on lapset ja, ja... <3 ...

Nyt en jaksa kirjotella enää. Asiaa olisi vaikka millä mitalla, mutta ehkä jaksan haistatella tätä paskanjauhantaa joku muukin päivä.. Hyvää tai vähemmän hyvää yötä kaikki muruset.

-Heidi-